Lomalla

.. ja tekisi mieli jo kömpiä peiton alle nukkumaan. Niin, ja kello on vasta yhdeksän illalla. Kiva. Loma on siis tullut tarpeeseen. Vaikka työpäiviä ei olekaan ollut jokaiselle viikonpäivälle, eikä vapaapäiville ole ollut muuta toimintaa kuin omat kotihommat ja käsityö, mutta silti loma on hyvin tervetullut. En ole viettänyt kesälomaa sitten, hm, öö, no 6 vuoteen? Saatikka sitten muitakaan lomia. Jokainen kesä on mennyt (kesä)töissä ja syys-/talvilomat on mennyt erilaisia koulujuttuja värkätessä/miettiessä. Että niin, (kesä)loma on tullut todellakin tarpeeseen. Ihan ja todella.

Tuntuu ihan siltä kuin voimat olisi kiskastu viemäriin ja vedet olisi huuhottu niskaan paineella. Silmiä painaa ja hartiat on lysyssä. Tässä on viimeiset hetket menty varapattereilla, ainakin henkisellä puolella. Kesä on tuonut paljon negatiivisia asioita mukanaan, monta sellaista asiaa, jotka olisin mieluusti jättänyt kokematta. Mutta tulipahan koettua ja tulipahan samalla taas kasvettua rahtusen verran aikuisemmaksi ja kokeneemmaksi. Sinisilmäisyys ja naiivisuus on karissut matkanvarrelle ja nyt ollaan jälleen hitusen pessimistisempiä. En tahtoisi asioiden olevan sillä tolalla. En halua olla pessimisti, mutta elämä on muokannut sellaiseksi. "Pessimisti ei pety"-sanonta on tullut osaksi päivittäisiä sanontojani. Voisin tatuoida sen samantien otsaani, ei jäisi ainakaan kellekään epäselväksi mitä mieltä kaikesta olen.

Ehkä tämä elämän riepottelu tuntuu entistä pahemmalta, kun on henkisesti niin kypsynyt ja väsynyt. Toivon kovasti, että tämä loma palauttaa minussa entistä positiivisuutta henkiin. Irtiotto arjesta Pariisin muodossa on äärimmäisen odotettu asia. Odotan reissulta paljon, ehkä jopa liian paljon. Odotan, että siellä koen jonkin sorttisen valaistumisen ja kotiin palatessa tiedän mihin suuntaan haluan elämääni viedä. Tällä hetkellä kun olo on sellainen, että tuuli riepottelee ja vie minne haluaa. Vie sinne minne en oikeasti halua. Valmistuminen ja siitä johtuva alakulo, ja monien suunnitelmien raju kariutuminen, ovat vieneet kaikelta pohjan. Tiesin aina mitä haluan, mutta nyt.. enpä ole enää niin varma. Jotenkin vain olen niin pirun hukassa. Etsin ja hapuilen, en saa otetta. Tuolla jossain on jokin, mutta mikä? Ja ennen kaikkea, missä se jokin on?

Juu, loma on todellakin tervetullut ja tarpeellinen. Taidan vetäytyä tuonne peiton uumeniin ja nukkua huomenna ainakin ysiin (huom, mulle tuo aika on siis myöhä..).

Pinterestistä löytyi väsyneeseen mieleen kolahtavia kuvia. Tummia, synkkiä, dramaattisia, monisyisiä. Väsyneitä. Ankeudessaan kauniita.