...

Kaksi iäkästä rouvaa astelee rinta rinnan liikkeeseen. Katselevat ympärilleen, juttelevat, naurahtavat. Matka jatkuu ympäri liikettä, hyllyn välistä toiseen, nauru raikaa tasaisin väliajoin. Ei ole kiirettä, ei hoppua toiseen paikkaan. Ollaan vain siinä, toisen lähellä, nauretaan ja puhutaan. Hitaasti, mutta varmasti kärryt saapuvat kassalle ja tuotteita lapataan hihnalle. Toinen rouvista tuumaa, että hän on jo 80-vuotias ja siksi pitää hoitaa hommat hieman rauhallisemmin. Toinen jatkaa samaan hengenvetoon, että hänpäs onkin vain 79-vuotias. Nuori siis, voi toimia hieman rivakammin. Nuorempi rouva kipaisee sanojensa mukaisesti nuorekkaan letkeästi pakkauspäähän kassahihnaa ja alkaa latoa tuotteita kassiin. Vanhempi rouva katselee hänen puuhiaan, alkaa nauramaan ja sanoo: "Kyllä ne nuo nuoret jaksaa!". Naururypyt syvenevät ja nauru karkaa jälleen huulilta. Kassatoimitus on ohi ja rouvat pääsevät jatkamaan matkaansa mainitsemilleen kesäjuhlille. Sinne ei ole kiire, koska eihän elämässä ole kiirettä minnekään, koska elämä on tässä ja nyt.
Naurun helinä täyttää liikkeen ja jatkaa matkaa rouvien mukana ulos. Ennen äänen haipumista kuulon ulottumattomiin ne syventävät omia hymykuoppiani. Ilo vieraili luonani miellyttävän hetken muistuttaen omista ystävistäni. Niistä upeista naisista, jotka saavat elämän kirkkaat värit hehkumaan entisestään ja tuovat sisältöä arkiseen arkeen. Ystävät, korvaamattomat hymyntuojat.