Oi!

Karmiininpunaisen blogissa esittelyssä oleva kirjasto on kuin unelma.

Pitäneekö pakata tavarat ja muuttaa Seinäjoelle?

Kuva

Kuva

Kuva

Lukutoukka tässä terve!

En ole viime aikoina oikein muuta kerennyt tekemäänkään kuin lukemaan kirjoja ja poimimaan pakkasen täyteen marjoja. Appilan marjapensaat on koluttu tyhjilleen ja vitamiinipommit odottelee pakkasessa käyttäjäänsä.

Silloin kun näpit ei ole ollut hamuamassa marjoja, on kirjoja kulunut kaksi per päivä tahtiin. 

Tämän on mahdollistanut äitimuori viiden tähden hotellimaisella majoitustyylillään.

Kotikonnuilla kun ei tarvitse muuta tehdäkään kuin olla ja nauttia. 

Ja minähän nautin. 

Häikäilemättömästi.

Ja mitä minä sitten luin?

No sitä Jääkansaa.

Ahmiminen on kyllä huipussaan niiden parissa.

Kävin tänään vaihtamassa uudet kirjat tilalle..

Jääkansan kirjoja odotellessa varastosta tuotavaksi, bongasin esittelyhyllyssä mainion opuksen:

Treblinkan viimeinen juutalainen (Chil Rajchman).

Kuva

 

Kirja on Treblinkan tuhoamisleiristä karulla ja armottoman toteavalla tavalla kertova silminnäkijäkuvaus. 

Alusta loppuun asti teksti on julmaa, koskettavaa, kauheaa.

Se on selviytymistarina.

Selviytymistarina paikasta, josta ei selvinnyt kuin kourallinen ihmisiä hengissä.

Miksi luen jotain niin kamalaa? 

Miksi olen kiinnostunut jostain niin hirveästä asiasta kuin juutalaisvainot? 

 Kirjan alussa on mielestäni oivallinen teksti:

"Kirjailijan velvollisuus on kertoa kauhistuttavasta totuudesta, ja lukijan kansalaisvelvollisuus on hankkia se tietoonsa. Jokainen, joka kääntää selkänsä, sulkee silmänsä ja kulkee ohitse, loukkaa murhattujen muistoa."

Vasili Grossman

Siksi.

Siksi minä luen kaikki vastaantulevat kirjat juutalaisvainoista ja Hitleristä.

Tällä hetkellä yöpyödällä odottaa kirja:

Hitlerin naiset ja Marlene (Guido Knopp).

Kuva

Opus kertoo, kuten nimessä jo tulee esille, Hitlerin naisista. Kuudesta, jos tarkemmin sanotaan. Viidestä naisesta jotka "antautuivat" Hitlerille ja kuudes, joka vastusti häntä.
Hyvin mielenkiintoinen ja harvemmin esillä ollut aihe.
Palaan asiaan, kunhan kirja on tahkottu läpi.

Suloisen karmeaa on kun kirjoitettu teksti kutsuu tenhoavasti luokseen.
En malta olla taaskaan käpertymättä sohvan nurkkaan hyvä kirja nenän edessä, vaikka äitimuorin padat onkin vaihtuneet omiin sekoituksiin ja arjesta on taas otettava vastuu omiin pikku kätösiin...
 

Joutomaassa

Olen ihastunut, haltioissani.

Kerrassaan hurmaantunut.

Voiko maailmassa ollakaan mitään niin kaunista ja suloista?
Herkkää ja huumorintajuista?

Visuaalinen maailma kolahtaa täysillä.

Saa muotoilijan sydämen sykkimään innosta.

Tätä haluan nähdä lisää.

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

 

Ensimmäinen kohtaus oli Turussa.

Pienessä kirjakaupassa törmäsin kauniisiin kortteihin.

Siitä se sitten lähti.

Innostus.

 

Joutomaassa kaikki on mahdollista.

 

Ilmapalloretki

Kun kukkaset nukkuu

Keijuhaave

Ensilumi

Tarinoita tuonpuoleisesta

Ehkäpä blogini epämääräinen määritelmä tulisi muuttaa kirjablogi muotoon. 

Sen verran usein tulee hehkutettua opuksia. No, ehkä vielä mennään alkuperäisessä muodossa ja toivotaan, että juttua riittäisi myös muista aiheista. Sitä (ihmettä) odotellessa voin kuitenkin  kertoa, että luinpahan (taas) hyvän kirjan. Ajatuksia ja mielipiteitä herättävän. Aiheensa puolesta saattaisi ensiluulemalta kuvitella sen olevan synkkä, mutta ei, ei se ole. Ennemminkin toiveikas ja toteava. 

Mikä kirja se sellainen on?

Kirjaston tyrkkyhyllyssä oleva opus kiinnitti huomioni kivalla kannella ja takateksti teki lainauspäätöksestä lopullisen. 

David Eaglemanin  

Tarinoita tuonpuoleisesta 

pitää sisällään 40 lyhyttä kuvitteellista kertomusta  (koska vielä kukaan ei ole tullut kertomaan totuutta, kai.) kuoleman jälkeisestä elämästä. Osa tarinoista on todellista tiedettä, toiset haavemaailmoita. Osa tarinoista oli kuin suoraan omista kuvitelmista, osa kuin päiväunia tai painajaisia. 

Yhtälailla, kirja pisti ajatusrattaat pyörimään. 

Ehkäpä me olemmekin mikrobeja tai taivas on kuin tämä maailma, mutta siellä on vain ne ihmiset jotka me olemme elämämme aikana kohdanneet. Ehkä me voimme valita mikä tai kuka seuraavassa elämässä olemme, mutta silloin tulee olla varovainen ettei käy köpösti sitä seuraavaa elämää ajatellen..