...

Viikko sitten tiistaina oli vihoviimeinen koulupäivä. Äkkinäinen kuvittelisi, että sen jälkeen ei enää kouluun mennä. Noh, niinhän sitä voisi luulla, mutta toisinpa on käynyt. Joka päivä olen käynyt koululla, vapaaehtoisesti. Joka päivä olen herännyt normaaliin "kouluaamuaikaan" ja mennyt koululle viimeistään yhdeksäksi. Useimmiten olen ollut koululla koko päivän. Ja olen nauttinut jokaisesta hetkestä! Ei ole ollut kiirettä mihinkään, deadlinet eivät paina päälle ja voin tuusata mitä lystää. Aika herkkua!

Viime viikolla aloittelin muokkaamaan Husbändin kauluspaidasta itselle liivimekkoa. Se on vielä vähän vaiheessa, mutta hyvään suuntaan ollaan menossa! On kerrassaan ihme, että on aikaa tehdä itselle jotain! Ja jaksamista puuhailla ja pyöritellä ideoita pienessä mielessä, siinäpä vasta ihmettä onkin. Samaan aikaan mekkoprojektin kanssa valmistin opettajille lahjaa. Ideoimme yhdessä ystäväni K:n kanssa opettajillemme purnukan. Purnukan, joka sisältää sylikaupalla kiitosta ja kunnioitusta sekä tietenkin makiaa mahan täydeltä. Purnukasta tuli niin hieno teksteineen kaikkineen, että sellaisia voisi tehtailla itsellekin. Eri tekstillä tosin. Purnukan kumppaniksi valmistin vielä kortin, jossa on samaa henkeä kuin aiemmin valmistamissani kutsukorteissa.

Annoimme lahjan jo tänään opettajille. Ajattelimme K:n kanssa, että parempi antaa se tänään, koska opettajien ei sitten huomenna tarvitse kanniskella purnukkaa pitkin Kuopiota. Vaatetusmuotoilun tilat sijaitsevat eri paikassa (Turolla) pääkoulun kanssa, sekavaa eikö totta?!. Ja huomenna on valmistujaiset/kevät juhla pääkoulun auditoriossa. Muutaman vuoden päästä kaikki alat (niin kulttuuri kuin mm. terveydenhuolto yms.) siirtyvät ns. kampusalueelle, jolloin tällaiselta paikasta toiseen siirtymiseltä vältytään. Oli muuten hyvin mielenkiintoista siirtyä joidenkin tuntien välissä (15 min. aikaa) pääkouluta Turolle, kaupungin toiselta laidalta toiselle. Onneksi on ollut auto käytettävissä ja onneksi Kuopio on verrattain pieni kaupunki.

Onpa haikeaa, enää ei ole tunteja, eikä paikasta toiseen siirtymistä. Ei ole raportteja rustattavaksi, saatikka muitakaan tehtäviä palautettavaksi. Ei tarvitse lukea tentteihin tai ommella silmät sikkuralla ilta myöhään. Sitä ollaan niin valmista kuin tästä koulusta valmistuessa voi vain olla. Huomenna on todistus todisteena tästäkin. Haikeaa. Ihanaa.

Hymy on herkässä.

Leffa-arvostelua

Äh, en tykkää sanasta arvostelu, koska se on niin jyrkkä ja osoitteleva sana, mutta tässä tarkoituksessa se on oikeastaan ainut sana, jolla pystyn helposti ilmentämään sitä mitä haluan tuoda ilmi. Eli leffojen arvostelua omalla pisteytysjärjestelmällä. Arvata saattaa, että tärkeimpiä asioita juonen lisäksi on visuaalinen ilme ja erityisesti puvustus.

Puvustus on onnistunut silloin, kun se ei pistä katsojaa silmään, mutta myös silloin, kun se parantaa muuten kehnoa elokuvaa. Puvustuksen tarkoituksena on tukea elokuvan tarinaa visuaalisesti ja antaa roolille menneisyyden ja sielun. Vaatteet ilmentävät, niin elokuvissa kuin myös todellisuudessa, ihmisen identiteettiä ja vahvistavat omaa minäkuvaa. Näin ollen, leffapuvustuksenkin tulisi täydentää roolihahmoa ja antaa sille syvyyttä. Parhaimmillaan rooli pääsee enemmän oikeuksiinsa ja saa lisää potkua persuuksille puvustuksen ansiosta.

Elokuvapuvustukseen jonkin verran perehtyneenä on ollut hämmentävää katsoa elokuvia, kun tietää mitä kaikkea vaatteilla saadaan aikaiseksi. Esimerkiksi, katkennut käsi/jalka ilmennetään tyhjällä hihalla/lahkeella, parin yhteenkuuluvuutta/-kuulumattomuutta tehostetaan saman-/erisävyisillä asuilla, merkittävässä kohtauksessa merkittävällä henkilöllä on muista poikkeava asu, joko väreiltään tai malleiltaan... yms., yms... Pienillä kikoilla saadaan aikaiseksi suuria asioita. Hämmästyttävää. Alla olevissa kuvissa on esimerkkejä yksinkertaisista jipoista joilla ilmennetään tehokkaasti jotain poikkeavuutta, tehostetaan jutun jujua.

 

Forrest Gump, katkenneet jalat.

 

Schindlerin lista, joukkoon kuulumattomuus.

Twilight, erilainen.

Mutta niin, se oma leffa-arvostelu. Katson niin paljon leffoja (haluaisin kuitenkin katsoa vielä enemmän!), että on näppärää kehittää tällainen oma arvosteluasteikko. Sen avulla voin tehokkaasti kertoa mitä mieltä leffasta olin. Ja tämä kaikki on tietenkin amatöörin näkökulmasta ja ihan vain huvin vuoksi. Ei siis kannata ottaa liian vakavasti. :D

Ja nyt sitä asteikkoa:
* = huono
** = välttävä
***= tyydyttävä
****= hyvä
***** = erinomainen

Arvosteluun pääsee puvustus/lavastus/visuaalinen ilme, juoni ja kokonaisuus. Visuaalisesta ilmeestä tulee oma arvostelu samoin kuin juonesta. Kokonaisuus saa myös oman tähtösen. Näppärää?

Ja sitten eka arvostelu.


Pirates of the Caribbean: On Stranger Tides

Puvustus/visuaalinen ilme: *****
Puvustus tukee elokuvan maailmaa ja antaa sille uskottavuutta. Visuaalinen ilmeeseen on panostettu. Yksityiskohdat toimivat! Vaikuttavan näköistä jälkeä!

Juoni: ***
Huumoria piisasi ja tarina kulki jouhevasti eteenpäin.

Kokonaisuus: ****
Kokonaisuutena leffa on katsomisen ja pepun puutumisen arvoinen. Leffa on melkoisen pitkä (2 h 19 min) ja siinä ajassa kerkeää peppu puutumaan. Tästä seikasta huolimatta, leffassa ei tullut sellainen olo, että loppuspa jo. Hyvä ja viihdyttävä kokonaisuus.


Niin ja lisäpojot Jhonny Deppistä: *****

Take a smile!

 

Kuva täältä

Ohhoh

Se oli sitten siinä. Viimeinen arviointipäivä. Viimeinen koulupäivä. Kaikki tehtävät on palautettu.

--


--


Hiukkasen on epäuskoinen olo. Eihän tämä nyt tässä ollut?


--


--

Taisipa ollakin. Mitäs minä nyt teen?


--


--


Lomailen?


Ohhoh.

Suklaisaa

Tämä päivä on kauniista säästä huolimatta pyhitetty leipomiselle. Pitkän aikaa on tehnyt mieli sotkea keittiö perusteellisesti leipomisjutuilla. Husbändikin kysyi yhtenä päivänä, että miksen oo leiponu pitkään aikaan. Noh, eihän tuota aikaa ole ollut ennen kuin nyt. Tänään on valmistumassa Martha Sterwartin sivuilta löytyneitä herkkuja. Näitä olen tehnyt ennenkin ja voin vain sanoa, että kyllä ne amerikkalaiset ossaa ainakin herkkuja tehdä! Omat herkkuset eivät kuitenkaan yllä visuaalisella tasolla siihen miltä ne tuolla sivustolla näyttää, joten lisään lopuksi onnistuneita studiokuvia Marthan sivuilta.. :D

Näitä yllätyskeksejä valmistuu tänään...

...ja myös näitä superherkullisia hillotäytteisiä ja suklaakuorrutteisia cupcakeja saadaan nauttia tänään!

Asusteet

En olekaan muistanut hehkuttaa toista myyjäislöytöäni! Rakastan koruja ja varsinkin piensarjatuotantona tehtyjä erikoisempia koruja! Olen myös vannoutunut Kalevala Korun kannattaja. On kertakaikkisen ihastuttavaa, kun korun taustalla on jokin tarina, merkitys. Yksi lempikoruistani onkin Kalevala Korun Hannunvaakuna-riipus.

Näin kerrotaan Kalevala Korun sivuilla Hannunvaakunasta: "Hannunvaakuna suojelee pahalta. Yhdestä nauhasta muodostuva kuvio synnyttää suojaavan voiman, jonka mahtiin uskoi muinoin koko pohjoinen Eurooppa. Kuvio muistuttaa myös maan neljästä suojelushengestä, jotka asettuivat kukin omaan nurkkaansa ja kannattelivat taivasta maan yllä. Pohjois-Euroopan kansat antoivat näille hengille nimiksi Länsi, Itä, Pohjoinen ja Etelä."
Jostain olen myös kuullut, että pahalta suojaamisen lisäksi Hannunvaakuna-symboli merkitsisi käsityöläisyyttä. En tiedä pitääkö se paikkansa, mutta kuvitellaan nyt vaikka niin. 

Hannunvaakuna-korun kilpailijaksi on nousemassa tämä uusin hankintani. Koru yksinkertainen muotokieleltään ja valkoinen väriltään. I-has-tut-ta-va! Korun tekijä on Paula Piispanen (paula.piispanen@gmail.com). Korua oli saatavissa myös mustana. Hetken tuumailin ostanko mustan vai valkoisen, mutta sitten järkiinnyin.. tottakai valkoinen! Koru onkin jo päässyt useaan otteeseen killumaan kaulaani. Se on kivan pituinen ja sopii muuten niin mustaan vaateparteeni piristysruiskeeksi. Loistavaa!

Edellisessä bloggauksessani kerroin himoitsevani Pitsikirjaa. Olen viime aikoina ollut kummallisen innostunut pitseistä. En ole koskaan intoillut niistä sen kummemmin, ne on olleet ihan kivoja lisiä vaatteiden yksityiskohtina, mutta siinäpä se. Mutta nykyisin.. voi luoja. Haluaisin tunkea pitsiä joka paikkaan. Menin Napissa ja Nauhassa innostuksesta mykkyrälle, kun hoksasin pitsihyllyn. Olin ostamassa aivan muita asioita, mutta sitten jumituinkin pitsihyllyjen ääreen. Mikä ideoiden määrä lähtikään päässä vilistelemään! No, eihän siinä sitten auttanut kuin ostaa paria erilaista pitsiä ja aloittaa toteuttamaan yhtä ideaa. Tuunasin yhden huiveistani uuteen uskoon: pitsiä tuli vain huivin päätyihin. Simppelisti ja rauhallisen maltillisesti. Mitäpäs pidätte lopputuloksesta?

Kirjoja kirjoja

Yliahdettuun kirjahyllyyn on tullut taas täydennystä. Kaksi kirjoista on omaan alaan liittyviä opuksia, mielenkiintoisia kummatkin. Kolmas taas on silkkaa hömppää, vamppyyrihömppää. Hömppää, jonka parissa aivot saavat levätä. Hankin siis juuri suomennetun True Blood- sarjaan, tai oikeammin Sookie Stackhouse-romaanisarjaan, liittyvän Veren imussa kirjan. Kiva ja koukuttava, kuten aiemmatkin kirjat. Hetken hypistelin ajatusta siitä, että olisin ostanut kyseisen sarjan kokonaisuudessaan englanninkielisenä. Sitten kuitenkin tulin siihen tulokseen, että parempi on pitäytyä tutussa kotimaisessa kielessä, ainakin vielä toistaiseksi. Lainaan ne kirjat sitten vaikka kirjastosta ja siten elvytän kielitaitoani paremmaksi.

Toiset kirjat ovat Fashion Design Course, Principles, Practice and Techniques: The Ultimate Guide For Aspiring Fashion Designers ja suomalainen Vaatteet ja haasteet. Kumpikin kirja on omalla tavallaan todella hyödyllisiä. Toinen opettaa olemaan vaatesuunnittelija ja toinen opettaa huomioimaan vaatetusfysiologian asioita. Kätsiä kummatkin. Ja varmasti tarpeellisia tulevaisuudessa.

Näiden kahden kirjan lisäksi himoitsen erittäin paljon Tomoko Nakamichin Pattern Magic 1 ja 2 kirjaa. Ykkösosan näin opettajan esitellessä sitä luokalle. Mykistyin kirjan äärellä täysin. Ideat ja mallit ovat aivan omaa luokkaansa. Outoja ja kiehtovia, kauniita. Nakamichi osaa asiansa. Nämä kirjat ovat must-juttuja. Pakko saada.

 

Suomalaisista opuksista himoan Pitsikirjaa, joka on Pitsiunelmia blogin antia. Tätä olen hypistellyt mieleni reunamilla ostomielessä jo tovin jos toisenkin. Sain kyseisen opuksen lainaan ystävältäni (kiitos vielä!) ja olenkin selaillut sitä erittäin ahkerasti. Ideat kuplivat jo mielessä..  Pitsikirjan lisäksi haaveilen Surrur-kirjaa. En ole mikään hirmuinen Marimekko fani, mutta kirjassa on erittäin hauskoja ideoita ja kauniita kuvia. Kirja on hykerryttävän houkutteleva, ajatuksia ja ideoita herättelevä. Juuri sellainen, jonka ääressä haluan ideoida ja saada ahaa-elämyksiä.

5

Tuo numero on pieni ja vähäeleinen. Kaunis muodoltaan. Rekisterikilvissä sen voi kuvitella tarkoittavan s-kirjainta. Pehmeä, mutta samalla terävän jämpti. Rahana se on pienin seteleistä. Pienin myös suomalaisista kolikoista. Se on pieni, mutta joskus niin tarpeellinen. Ennen se sijaitsi arvoasteikon alapäässä, toiseksi viimeisenä. Luuserina. Nyt se on arvoasteikon kuningas. Korkein, arvostetuin. Halutuin.

Minulle se on ollut kultaakin arvokkaampi. Se on ollut koko elämä. Tuo pieni numero on määrittellyt minut ja tekemiseni. Tuo pieni numero on hallinnut minua kohta 7 vuotta. Siitä on nähty painajaisia, siitä on unelmoitu. Sitä on kirottu ja pidetty mitään sanomattomana, tarpeettomana. Sitä on maaniteltu ja sen eteen on koetettu tehdä ihmeitä.

Kaikki ne vaivat ja vaivannäöt, kaikki epätoivon ja onnen kyyneleet on vuodatettu sen edestä. Kaikkeni olen sen eteen tehnyt, en enempää enkä vähempää. Husbändi ja rakkaat ystäväni sekä perheenjäseneni voivat todistaa, että yhtään en liiottele. Kaikkeni olen sen eteen tehnyt. Ja niin vain opintorekisterissä opinnäytetyön kohdalla seisoi numero 5. 

Kyynelhän siinä vierähti.

Löytöjä ja kortteja

Eiliset myyjäiset eivät olleet hirmuinen suurmenestys, kuten hieman etukäteen jo uumoilinkin. Hyvä ulkoilu sää ja monet muut saman aikaiset tapahtumat (esim. erämessut, agilitykisat) verottivat varmastikin kävijöitä. Noh, ei se haittaa. Sain kuitenkin jaeltua käyntikortteja ja myyntiäkin tuli sen verran, että materiaalikulut sain maksettua. Ei siis ihan huonosti.

Bongailin myyjäisistä useita herkullisia asioita. Ehdottomat suosikkini olivat eräällä myyntipöydällä nököttäneet ihastuttavat keraamiset pöllöt. Niitä oli pakko päästä kuvailemaan, jotta saisin jaettua niiden ihanuutta muillekin näin blogin kautta. Pöllöt eivät kauaa pöydällä asustelleet, vaan pääsivät pian omiin koteihinsa. Hienompi juttu, koska ne todellakin olivat aivan todella ihastuttavia. Pöllöjen funktiona on säilöä seteleitä nassuunsa. Kuinka hurmaava ajatus! Seteleiden keruu tuottaa nopeammin tulosta kuin painavien kolikoiden keräily. Tosin, kuinka monella on varaa laittaa rahaa jemmaan ihan seteli muodossa? No, mene ja tiedä, mutta käyhän pöllöt ihan koriste-esineistäkin.

Pöllöjä voi tilata Emma Bergiltä (emma.elisa.berg@gmail.com).

Eilen ajattelin, että tänään en kyllä varmasti tee mitään käsityöjuttuja. Mutta niin vaan kuitenkin löysin itseni askartelemasta kutsukortteja pienimuotoisiin valmistujaisjuhliini. Tarkoitus on kahvitella lähisukulaisten kanssa hyvin pienimuotoisesti. En pidä huomion keskipisteenä olemisesta, joten en halua suuria juhlia järjestää. En myöskään halua rasittaa juhlien järjestämisellä perhettäni, joka on kauan aikaa joutunut kestämään stressailuani. Näin koulun loppuessa saa myös stressi loppua. Ainakin toviksi. :D

Mutta niin, muutaman kortin väkersin. Ei niistä nyt mitenkään ihmeellisiä tullut, mutta ajavatpahan asiansa.

Myyjäistuotteita

Nonni. Bloggerin hävittäessä edellisen bloggauksen tyydyn vain sanomaan pah, ja lisään tähän nyt vain kuvat muutamista myynnissä olevista tuotteista.

Myyjäiset

Niin, myyjäiset ovat vihdoin käsillä. Lauantaina aukenee ovet ja käsityöläisten tuotteet kohtaavat ostajat. Ainakin ihanne tilanteessa. Eihän sitä koskaan tiedä millainen se totuus on. Toivottavasti on paljon innokkaita ostelijoita, jotta vaivalla tehdyt tuotteet pääsevät uusiin koteihin. Toivon vilpittömästi kaikille myyjille kauppaonnea, koska minusta käsityöläisyyttä tulisi vaalia entistä enemmän tällaisena roskakulutuskulttuurin aikana.

Voisin puhua käsityöläisyyden puolesta vaikka hamaan loppuun asti, sillä se on ala, jonka arvostus vaihtelee yleisten markkinoiden mukaan. Näin laman aikana käsityöläisyys on taas nousussa ja arvostuksessaan (mm. tuunaamismielessä), mutta annappas kun taas rahavirrat aukenevat tavan maijalle ja matille, niin johan unohdetaan käsityöläisyys. Maijat ja Matit lampsivat cittariin ja ronttaavat kärry tolkulla Kiinasta roudattua kamaa. Kamaa, joka kestää hetken tai se unohdetaan viikossa. Maijat ja Matit toimivat myös näin laman aikana, ronttaavat halppiskamaa kotiin ja murehtivat sitten, kun tuote ei kestänytkään. Tässä vaiheessa onkin hyvä lohkaista, että köyhän tulisi ostaa kallista, koska niin se vain on, että laatu tuotteet kestävät aikaa, käyttöä ja muodin oikkuja. Ongelma se on sekin, kun käsityöläisten hurjia työtunteja ei arvosteta, ja tuotteet pitäisi saada miltei ilmaiseksi. Ristiriitaista. Pääpointti kuitenkin on, että käsityöläisten tuotteet ovat aina suht kehnossa jamassa. Ihmiset kyllä arvostavat itse tehtyjä tuotteita, mutta harva on valmis maksamaan niistä sen oikean hinnan. Ei se puhe ja aikomukset tuo käsityöläiselle leipää pöytään. Ei ellei osaa taikoa. Henkilökohtaisestihan toivoisin, että jonain päivänä hoksaan miten tuo taikominen onnistuu. Kovasti olen ajatuksen voimalla yrittänyt saada aikaiseksi vaikka mitä, mutta vielä tähän päivään mennessä se ei ole tuottanut tulosta. Yritykset kuitenkin jatkuvat. Lupaan raportoida, jos jotain tapahtuu sillä rintamalla.

Mutta niin, myyjäiset ovat siis ihan justiinsa. Ihme ja kumma, minulla on jo kaikki valmiina. Olen tulostanyt hintakyltit ja olen väkertänyt labeleita, tuotteiden esillepanon olen miettinyt ja vaihtorahaakin olen jo hankkinut. Näin onnekkaassa tilanteessa en ollut edellisissä myyjäisissä. Vielä myyjäisiä edeltävänä iltana väkersin niskat jumissa myyjäistuotteita sekä hintakylttejä yms. Virheistä oppii, ihme kyllä. Enää puuttuu vain myyjäisonni. Se onni, joka pistää asiakkaat jarruttamaan myyjäispöytäni luona ja höllää heidän kukkaronsa nyörejä. Noh, jospa se jostain putkahtaa. Taikakokeilut jatkuvat sillä saralla. Ehkä saan manattua sen esille ennen lauantaita. :D

Alla kuvia pussukoista sekä helmistä, molempien osasista olen jo aikaisemmin vilautellut kuvia.

Päivistä sekaisin

Melkoista haipakkaa on taas viime päivät/viikot olleet. Jakson, ja sitä myötä myös kouluni, viimeiset viikot ovat käsillä. Tämän viikon torstaina pitää palauttaa mahdollimman valmiit tuotokset opettajille, jotta he voivat laittaa arvosanat jakoon. Meille valmistuville täytyy arvosanat olla tiedossa jo ensi maanantaina. Aivan kaikkea en tule saamaan valmiiksi, mutta ei onneksi tarvitsekaan. Tämän viikon jälkeen on vielä reilu viikko varsinaiseen kurssin päätöspäivään, jolloin esitellään kurssin tuotukset. Arviointipäivä on aina yhtä ankea. Silloin jännittää mitä opettajat mahtavat sanaisesta arkustaan vuolattaa. Yleensä sieltä ei ole tullut mitään hirmuisen pahaa, mutta kertakos se olis ensimmäinenkin. Että pidetäänpäs peukut tanassa ja toivotaan, että vihoviimeiset arvosanat ovat loisteliaat. :D

Kiire ja tiukka aikataulu ovat ottanut veronsa. Äsken soitettiin töistä ja pyydettiin huomiseksi tuurauspuuhiin. Minä siihen tokaisin, että ei oikein passais, kun on kuukausikoulutusta ja iltakoulutusta. Noh, puhelu päättyi niin, että he koettavat saada jonkun muun tuuraajaksi. Minä jatkoin hommia koneella samalla, kun toisella korvalla kuuntelin Suomi-Venäjä matsia. Ja sitten, yhtäkkiä päähäni pälkähti, että nythän on maanantai! Ja huomenna on siis tiistai. (Loistokasta päättelyä, eikö totta?!) Noh, eihän siinä. Olin koko puhelun ajan ajatellut, että nyt on tiistai ja huomenna keskiviikko, jolloin minulla on kk-ja iltakoulutus. Ei kun soittamaan töihin ja selittämään, että tämä pimukka oli totaalisen väärissä päivissä menossa, ja että olisinhan minä voinut töihin tulla. Onnekseni langan toisessa päässä alkoi hirmuinen nauru ja päivittely siitä miten olenkaan voinut näin päivät sekoittaa. He olivat kuitenkin jo kerenneet saada toisen tuuraajan, joten ongelmaa ei enää ollut. Että jösses. Pitäis vissiin alkaa hölläämään tahtia? No, mutta hei, enää 2 viikkoa. ;D

Ai niin, tein tänään megasuperhyper löydön!! Löysin kauan etsimäni ja haaveilemani dvd:t. Hymy levisi korviin asti ja hykertelin iloisesti. Saatoin jopa hieman hypähdellä innosta. Husbändi pyöritteli päätään innostukselleni, mutta olin huomaavinani hänenkin suupieliensä kohoavan hiukan löytöni vuoksi. Minä nimittäin löysin Yksin kotona ja Yksin kotona 2 leffat! Ai juku! Ihan huisia! Kummatkin leffat ovat olleet siitä saakka lemppari hömppäleffoja, kun ne ovat ilmestyneet. Ne ovat suorastaan kulttimaineessa meidän perheyksikössä. Yksikään joulu ei ole mitään, jos ei näe Yksin kotona leffoja. Olen niin haltioissani. Vihdoinkin ne on minun. <3

Lauantaina olisi kauan odotetut myyjäiset. Myytävää on pakerrettu ja tuusattu pitkin iltoja ja vapaa päiviä. Tavaraa on ihan kivasti, joten toivotaan, että ostajia olisi. Tilaisinkin lauantaiksi mukavan sään ja paljon varakkaita ostostelijoita, jotka hullaantuisivat tuotteistani niin, ostaisivat pöydän tyhjäksi ja siten kartuttaisivat matkakassaa(mme). Jännittää hiukan. Sillein kivasti, masua pikkusen kipristellen. Olen onnellinen, jos edes yksi pussukkani pääsisi uuteen kotiin ja ilahduttaisi uutta omistajaansa olemassa olollaan. Ei kait tässä väkertämisessä muuten olisi jujua. Tai no, onhan siinä sitä jujua, että minä saan tehdä käsillä jotain. Olisi kuitenkin kiva saada tarvikkeiden verran myytyä...