Ja juuri tämä elokuva tuli meidän häitämme edeltävä iltana, ja siitä tuli niin elävästi mieleen se onni, joka on minut kohdannut, kun olen Husbändin husbändikseni saanut. Melko imelää, tiedän.
"Henry Roth (Adam Sandler) on Havaijin merieläintarhassa eläinlääkärinä työskentelevä naistenmies. Eräänä aamuna hän tapaa kahvilassa taidetta opettavan Lucy Whitmoren (Drew Barrymore) ja he sopivat tapaavansa kahvilassa seuraavanakin aamuna. Seuraavana päivänä Henry saapuu jälleen tapaamaan Lucya, mutta tämä väittääkin ettei tunne Henryä. Silloin kahvilan omistaja vetää Henryn syrjään ja kertoo Lucyn kärsivän anterogradtisesta amnesiasta, jonka hän oli saanut auto-onnettomuudesta vuotta aiemmin. Tämän johdosta Lucy ei muista mitään onnettomuusaamun jälkeisistä tapahtumista, sillä mitkään muistot eivät tallennu hänen pitkäaikaismuistiinsa. Joka päivä herätessään Lucyn mieli tyhjenee edellisen päivän tapahtumista ja hän kuvittelee joka päivä elävänsä samaa päivää, 13. lokakuuta 2002."
Lähde: wikipedia
Arvosteluasteikko:
* = huono
** = välttävä
***= tyydyttävä
****= hyvä
***** = erinomainen
Puvustus/visuaalinen ilme: ****
Hawaiji meininkiä alusta loppuun. Kesäistä ja asianmukaista. Toimivaa.
Juoni: *****
Kertakaikkisen imelä juoni, mutta toimii kuin häkä (ainakin meikäläiseen). Naisen kohtalo ja miehen tulinen rakastuminen, ah. Eihän tästä voi olla pitämättä? Näin voi oikeasti käydä! Ajatteleppa omalle kohdalle, että et muistaisi tätä päivää enää huomenna, vaan eläisit aina yhtä tiettyä päivää... haaa, eikö alakin tuntumaan jo jossain?
Kokonaisuus: *****
Täydellisen imelää ja dramaattista. Huumoriakin löytyy. Ei pysty tätäkään kritisoimaan. Sori.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista