Etsy

..on sivusto, jolta löytyy monenmoista tuotetta monenmoiselta tekijältä. Kärsivällisesti etsimällä voi löytää todella mielenkiintoisia ja upeita tuotteita aina koruista vaatteisiin ja taideteoksiin asti. Parasta koko sivustossa on sen helppokäyttöisyys ja tuotteiden valtava kirjo. Oikeasti todella valtava kirjo. Voit helposti uppoutua yhteen kategoriaan useammaksi tunniksi ja siltikin sinne jää vielä paljon pengottavaa. Ihan oikeasti. Jos ei jotain hyvää, niin jotain huonoakin... Sivustolla on valitettavan paljon huonosti valmistettuja ja kehnosti suunniteltuja tuotteita. Siksi siellä surffailluun tarvitaankin kärsivällisyyttä. Tuotteita ja uusia myyjiä tulee jatkuvasti lisää ja helmien löytäminen turhan roinan seasta on joskus onnen kauppaa. Onhan se superhienoa, että käsityöläisille on tällainen kanava omien tuotteidensa myyntiin, mutta oikeasti, tarvitsisiko siellä myydä ihan minkätasoista tuotetta vain? Kysynpä vain.

No mutta, oli miten oli, roinaa tahi ei, niin sieltä kuitenkin saa hirmuisesti ideoita omiin näpertelyihin sekä pitkän listan lahjatoiveita. Bongailin tässä yksi päivä sieltä herkullisia koruja, joita taiteilee "Mama's little babies". Tämä kalifornialainen käsityölaisnainen valmistaa jokaisen korun rakkaudella ja suurella huolella omalla studiollaan. Rakkaus välittyy ainakin minulle asti ja tahdonkin omaan korukokoelmaani monta hänen tuotettaan! Ihania! Eikö vain?!

Syksy!!

Ah! Se on täällä vuoden toiseksi paras vuodenaika: syksy! Täydellinen kaikessa tummuudessaan ja värikylläisyydessään. Sade ropisee ikkunapeltiä vasten.. Märät lahkeet ja sateenvarjon keikuttelua olalla. Kynttilöitä ja pullan tuoksua.. Viileys, joka pakottaa (lue: antaa vihdoin luvan) pukemaan villaa ylle kaulaliinan, pipon, käsineiden ja paidan muodossa. Kirpsakkuutta, nenänpään kylmenemistä. Täydellistä!
Syksyllä herään eloon! Inhottava kesä on vihdoin takanapäin ja allergialääkkeiden napsinta on vain muisto vain! Enää ei väsytä ja keljuta, nyt eletään! On viileää! Pimeää! Kirpeää!
Peiton voi rontata sohvalle ja käpertyä sen sisään, teemuki kämmenten väliin ja nokka kohden telkkua, josta vihdoinkin alkaa tulemaan uusia jaksoja lemppariohjelmista. Voiko olla täydellisempää?! No voi tietenkin! Talvi! Mutta sitä ennen nautin syksystä ja sen suomasta kauneudesta ja täydellisyydestä! Voi onni!

Kävin jälleen kerran Yamamoton sivuilla ihailemassa herran luovuutta. Voi taivas mitä ihanuuksia sieltä löytyykään.. mustaa, harmaata, villaa! Tämä tyttö on myyty!

 

Pelokasta ja lisää sarjoja

Tänään on ensimmäinen työpäivä loman ja saikun jälkeen. Pelottaa. Lääkärisetä oli sitä mieltä, että en saisi nostella mitään painavaa vähään aikaan. Noh, töissä niitä painavia asioita on aika monta. Järkevä ei siis menisi töihin, MUTTA kun en kehtaa hankkia lisää saikkua. Niska ei kipuile enää mahdottomasti, mutta on arka ja tulehtunut. Ei hyvä siis. Sitkeästi koitan tämän päivän mennä ja katson sitten miltä tuntuu. Oliko aivan mahdoton ajatus mennä töihin vai unohtuuko kipuilu töitä tehdessä? Entä jos kivut ovatkin vain pääni sisäisiä, kuviteltuja? Se selviää tänään. Luulosairas tai sairas. Jompskinkumpsin. En tiedä kumpi vaihtoehto olisi parempi. Ehkä se luulosairas. Peukut tanaan, että kaikki menee hyvin ja en joudu lisäsaikulle.

Eilen hehkutin muutamia sarjoja. Listasta jäi kuitenkin pois tuoreimmat lempparit eli True Blood ja SOA (Sons of Anarchy). Jälkimmäinen on superlemppari. Olin aluksi, että no tämä nyt vaan on taas tämmönen miesten egon pullistelu ohjelma, mitä se kyllä onkin, mutta on se jotain muutakin. Siinähän pahat pojat tekee hyvää pahalla, kieroutuneesti, mutta suurella sydämellä. Jännästi sitä vain on niitten pahis-hyvisten puolella ja on niin menossa mukana ja jännää miten hurmureille käy. Sarjassa on superoutoa myös se, että minä olen ollut vannoutunut tummakutristen miesten ihannoija, ja SONsin myötä havaitsin kuolaavani päätähtöstä, joka on blondi. Siis tsiisus! Tämä on suuri juttu! Minä kun haksahdan johonkin tai olen jostain jotain mieltä, niin minä sitten olen sitä mieltä, hamaan loppuun asti. Tai no, pitkällinen totuttaminen vaaditaan, että minä poikkean hyväksi havaitsemastani asiasta täysin toiselle kannalle. Joten tämä blondin herkun kuolaaminen on jotain suurta. Mutta en valita, kuolaan vain.

Ja True Blood. En ole ainokainen joka siihen on jumahtanut. Minulle ei tarvitse olla kuin muutama vamppyyri/ihmissusi ja tsadam, olen koukussa. Niin kävi tämänkin sarjan kanssa. Ja olihan se nyt hätkähdyttävä kaikessa.. hmm.. paljas ihoudessaan, noin niin kuin nätisti sanottuna. Kirjoihin verrattuna sarja on jotain aivan muuta. Jokainen kausi myötäilee hitusen kirjaa, mutta muuten mennään ihan omissa sfääreissä. Enkä minä sitä pistä pahakseen. True Blood on oikein mielenkiintoinen ja viihdyttävä sarja kaikesta huolimatta.

Edit: Päivästä selvitty hengissä ja kokonaisena. Niskaa jomottaa ja kättä vihloo, mutta selvisinpä kuitenkin! Huominen vapaa auttaa parantelemaan tämän päiväisiä ruhjeita. Mutta jeij! Selvisin!

Saikkua ja sarjoja

Tässä saikulla on tullut katsottua miljoona elokuvaa. Tai no, ei ehkä ihan miljoonaa, mutta siltä kyllä tuntuu. Olen katsonut niin uutuuksia kuin myös vanhoja tuttuja. Viimeksi rentoilin Sex and the City 1 (ehdottomasti se parempi!) parissa. Ja hyvinhän siinä rentoutui. Tuli kova hinku päästä näkemään taas itse sarjaa. Jostain luin, olisiko ollut Ilttiksestä, että sarjasta olisi tulossa uusia jaksoja?! Aika huisia. Toisaalta, jos sarja on jo kuollut ja kuopattu, niin kannattaako sitä enää väkisin mennä herättelemään henkiin? Voi mennä reisille, jos liikaa yrittää. Toisaalta taas, vannoutuneena fanina varmasti katsoisin uudet jaksot, vaikka ne olisi kuinka surkeita. Näin on käynyt myös Greyn (Anatomian) kanssa. Ensimmäiset kaksi (ja ehkä myös kolmas) kausi olivat ihan huippuja. Rakastin sarjan huumoria, juonen käänteitä ja ihmisdynamiikkaa(?), mutta sitten se jotenkin lopahti. Ei siinä, olen silti katsonut kaikki jaksot ja jokainen kausi (paitsi vimosin, eli kuutonen) löytyy hyllystäni. Odotan jokaisen uuden jakson kohdalla, josko vanha tuttu hyvä meininki vielä palaisi. Ajoittain se palaakin yhden jakson ajaksi, mutta sitten se taas on hukassa. Mälsää.

Ihan paras sarja ikinä on Gilmoren tytöt, eli Giltsit, kuten me Husbändin kanssa sitä nimitämme. Sarja valloitti ensin minut ja pikku hiljaa myös Husbändin. Sarjan päähenkilöt ovat ihastuttavia superpuheliaita naisia, joille sattuu ja tapahtuu. Kylä, jossa naiset asuvat on idyllinen juoruilevia naapureita myöten. Ihastuttava, kerrassaan hurmaava. Giltsit on tullut katsottua läpi (yhteensä 7 kautta siis) ainakin kolme-neljä kertaa. Ja vieläkään ei kyllästytä. On se vaan niin hyvä.. suosittelen lämpimästi!

Huomenna pitäisi jo uskaltaa palata töihin. Niska ei kyllä vielä ole täysissä voimissaan, mutta jospa sitä pärjäisi. Tämän päivän kun ottaa vielä rennosti ja hoivailee niskaa, niin eiköhän sitä olla jo ihan hyvässä kuosissa?! Toivottavasti ainakin. Mutta niin.. mitäs minä taas tänään katsoisin?! Vai lukisinko peräti jotain.. tällä hetkellä on menossa kirja numero kuusi Sookie Stackhousen tarinoista, englanniksi (big smile).

Pyörivää

Pitkäaikaisprojektiksi muuntautunut kirppikseltä löytynyt pyörivä tarjotin(?) on vihdoin valmis. Alunperin tarjotin oli tarkoitettu kuudelle lasille ja yhdelle pullolle. Siinä oli sellainen tukijuttu edellä mainittuja asioita varten ja se pyörii. Tarjotin oli myös pöyristyttävän punainen, punamullan värinen. Ei siis ollenkaan meidän huusholliin passaava. Irrotin (niin, oikeastaan husbändi irroitti) kaikki osat toisistaan ja viskasin ylinmääräiset osat kierrätykseen. Hioin punaisen värin pois ja maalasin tarjottimen (ylläri ylläri) valkoiseksi. Maalasin hintsusti harmaaseen vivahtavan koristekuvion vielä pintaan ja lopuksi liitin osat yhteen. Ja niin on ikuisuusprojekti saatu onnelliseen päätökseen! Nyt tarjotin komeilee pöydän päällä ja toimittaa kynttiläkippojen esittelijän virkaa. Tarjottimesta on kyllä paljon muuhunkin kuin vain kyseiseen toimeen.. onhan se kaikessa pyörivyydessään ihastuttavan toimiva mm. ruoan tarjoiluun. Ei tarvitse vieraiden kurotella toiselle puolen suuren suurta pöytää (tässä kohtaa on hyvä huomioida sarkastisuus: meidän huushollimme on todella näppärä kaksio, jossa ruokailutilan virkaa toimittaa 4-hengen pöydän mentävä kolo ja keittiö sijaistee toisella puolen huushollia. Ja se keittiö, no sanottaisiinko näin, että yksi kokki kerrallaan siihen kopperoon!), kun voi vain pyöräyttää tarjotinta ja jo on kurkut ja tomaatit lähellä.. Jo on näppärää! Ehkä jonain päivänä on tarvetta isommalle pöydälle ja silloin kyseinen tarjotin on ihan oikeasti todella tarpeellinen..  en kuitenkaan sano etteikö tarjotin ole jo nyt tarpeellinen, tottakai on.

Kivuliasta arkea

Lomalta paluu on sujunut kivuliaasti. Niska sanoo stopin ja pistää pakolliselle levolle. Tohtorisetä oli sitä mieltä, että tämä pimu joutuu magneettikuvauksiin niskansa kanssa ja nyt on vähän aikaa huilittava. No, näin sitten on tehty, huilittu. En ole tehnyt yhtään mitään. Olen vain katsonut leffoja ja telkkaria. Istunut ja miettinyt. Päässä kuhisee taas vaikka minkälaista ajatusta ja ideaa. Kävin eilen kauppareissun yhteydessä hypistelemässä lankoja.. mielenpäällä keikkuvat ideat odottavat toteutumistaan, oikeiden lankojen löytymistä ja kipuilun loppumista. Elättelen toiveita tulehduksien nopeasta tervehtymisestä ja niskan palautumisesta ns. normitilaan. Se tosin voi viedä hetken.. Toivottavasti ennen joulua olen taas siinä kunnossa, että joulahjat saan väkerrettyä kasaan.

Niin, niskan kanssa elely ei ole mitään pikakiitoa. Silloin kun krakaa niin krakaa kunnolla. Ja nyt ollaan siinä todella-kunnolla-tilassa ja se kestää hyvän tovin. Niska on opettanut kärsivällisyyttä siinä määrin, että tiedän tilanteen normalisoitumiseen menevän monta viikkoa, jopa kuukausi(a). Nyt vain odotellaan mitä vakuutusyhtiö sanoo maksusitoumuspyyntöön. Tottahan ne nauraa ja sanoo, että vammani on sairaus, joka on tullut -- jostain. No, näinhän se ei ole, joten aion pistää kovan kovaa vastaan ja vaatia oikeuksiani. Heidän kuuluu maksaa hoitoni ja siitä tulevat kulut, koska vammani ei ole ilmestynyt itsestään. Ei, se vaati auton kanssa törmäyksen. Auto voitti, minä jäin auttamatta kakkoseksi. Vaikka vastapuolen vaari oli sitä mieltä, että minä vain rahastan. Mutta kuule vaari, voin kertoa sinulle, että en halua nappailla voimakkaita kipulääkkeitä koko loppuelämääni. Jos haluaisin, olisin varmasti suunnitellut autosi alle jäämistä. Mutta en sitä suunnitellut ja jos minulla olisi mahti, niin siirtäisin kelloja taaksepäin ja toimisin sinä huhtikuisena aamuna toisin. Elämä sen aamun jälkeen on ollut kivuliasta, enemmän fyysisesti, mutta myös henkisesti. Että niin, en rahasta. Haluan vain elää. Ja siihen elämiseen tarvitsen magneettikuvaukset ja niiden järjestymiseen tarvitsen vakuutusyhtiön maksusitoumuksen.

No, jos ei huonoa niin myös hyvää mahtuu arkeemme. Sain nimittäin toisen työpaikan. En tiedä joudunko luopumaan tästä entisestä paikastani. Toivottavasti en, sillä viihdyn siellä ihan mahdottoman hyvin. Työkaverit ovat huippu tyyppejä, jokainen omalla tavallaan. Ja asiakkaat, no, he ovat työpaikkani suola. Mutta tässä uudessa työpaikassa on roimasti enemmän tunteja ja se on myös lähempänä omaa alaani. Oikeaan suuntaan uralla ollaan siis menossa. Työhaastattelussa utelin onko mahdollista uralla ylenemiseen. Kuulemma on. Hyvä niin, sillä en aio olla myyjä koko loppuelämääni. Jos näin olisi, niin en olisi ammattikorkeatutkintoa hankkinutkaan.

Nyt niskani huutaa hallelujaa ja käskee rentoutumaan. Minkähän leffan sitä nyt katsoisi?!

Nämä ilmeet.. ymmärrän!

Bonjour!

Minä rakastuin. Ihan ja totaalisesti! Kaupunkilomailu on niin mun juttuni. Ja varsinkin Pariisi kaupunkina.. voi taivas! Nähtävää ja koettavaa oli niin paljon! Viikon reissun aikana ei kerkeä näkemään kuin ne must-jutut, joten sinne on aivan pakko päästä takaisin..

Pariisi on täydellisen ihastuttava visualistille. Kaunista nähtävää ja yksityiskohtia on niin paljon. Nyt todella ymmärrän "ranskalaisen parvekkeen" merkityksen ja muotorikkaan arkkitehtuurin kauneuden. Olen aina ihaillut yksinkertaista ja pelkistettyä muotokieltä, mutta enpä ole enää niin vakuuttunut sen hyvyydestä.. runsaus ei olekaan pahasta, vaan saattaa jopa olla jotain paljon kauniimpaa. Hämmentävää kerrassaan. Tulimme Husbändin kanssa siihen lopputulokseen asiaa tuumaillessa, että koska olemme syntyneet ja kasvaneet laatikkotalojen luvatussa maassa, olemme oppineet ihannoimaan sitä tyyliä. Emme ole aiemmin nähneet konkreettisesti mitään toista, joka menisi oppimamme kauneuden ohi. Ei ennen kuin nyt. Voin vain sanoa, että Suomen rakennukset ja tyyli on niiiiiin tylsää ja laatikkomaista. Juu, kyllä pidän edelleenkin modernista tyylistä, mutta sydämeni jäi kyllä Pariisiin ja sen muotorikkaan arkkitehtuurin luo.

Reissun aikana kävelimme enemmän kuin ikinä. Matkailimme paikasta toiseen oikein sujuvasti metroilla ja junilla, mutta sen lisäksi askelia tuli otettua ihan mahottoman monta. Jalat ovat edelleenkin muussina ja rakkoja hoidellaan edelleen. Mutta en valita. Jokainen askel vei lähemmäs toinen toistaan kauniimpia nähtävyyksiä ja antoi monta uutta kokemusta. Ja vaikka käveltyä tuli monen monituista tuntia per päivä, niin sain silti lihottua 3 kiloa. Kiitos kuuluu suklaaherkkuille ja pullamössöleiville. Aamupalaksi sai jo puputtaa vehnäpatonkia ja suklaakroisantteja. No mutta, se on sitä lomailua se.. kiloja ei mietitä lomalla vaan näin arjen koittaessa.

Niin joo, kameroiden muistikortit tulivat 20 kuvaa vaille täysiksi. Monen monta kuvaa tuli siis otettua. En kuitenkaan kulkenut lomaani kameran linssin läpi tiiraillen vaan osasin ihailla näkymiä myös ihan livenä.. Mutta tässä muutama otos matkan varrelta..

No se Eiffelin Torni. Jonotettiin 1,5 tuntia, että päästiin ylätasanteelle.

Lemmenlukko roikuskelee tällä hetkellä LOUVREN viereisellä sillalla. Rakkautta.

LOUVRE museo ja sen lasipyramdi. Suurta rakkautta.

Tanisin Sfinksi (Ihana!!). Toivottaa tervetulleeksi egyptiosastolle (Louvre).

Samothraken Nike (Louvre).

Moulin Rouge. Tietty.

Valkoista rakastavalle must-juttu. Sacre Coeur. Pariisin korkeimmalla kukkulalla pönöttävä katolinen kirkko.

Sacre Coeur toisesta näkövinkkelistä.

Sacre Coeurin haamu. Iloinen sellainen.

Sacre Coeurin tyrmässä viruva päätään pitelevä patsas. Spookie.

Ja edelleen Sacre Coeurin tyrmästä. Kardinaali Richard. Ja tän hepun luut löytyy vierestä. Vielä spookimpaa.

Ja sitten Sacre Coeurin ylhäältä löytyi hurmaavia otuksia.

Disneyland ja Prinsessa Ruususen linna.

Prinsessa Ruususen linnasta. Söpöä.

Kaupan seinustalla kiemurteleva --- herne? ruusu? jokin.

Seikkailujen saaren riippusiltaa.

Pääkkis.

Walt Disney Studios. Rakkautta.

Notre Damen hirviöitä. Aika suloisia.

Kaksi Notre Damen hirviötä. Hih.

Kultainen portti Versaillesiin.

Versaillesin patsaita ja itse Versailles.

Versaillesin puutarhaa.

Ja itse Versaillesin rakennuttaja. Aurinkokuningas itse eli Ludvig XIV.