Lemmenlukko

Lauantaina 23.4. oli Iltalehden sivuilla uutinen lemmenlukoista. Uutisessa kerrottiin seuraavanlaista: "Lemmenlukkoilmiö on alkanut levitä Suomeen. Esimerkiksi Helsingissä ja Tampereella siltojen kaiteisiin on ilmestynyt munalukkoja, joista löytyy rakastavaisten nimet ja päivämäärä.
Helsingin rakennusviraston tiedottaja Lauri Hänninen kertoo, että joissakin silloissa on yksittäisiä lukkoja, mutta toisissa jopa parikymmentä kappaletta.
- Ei niitä vielä ole samassa mittakaavassa kuin esimerkiksi Latviassa Riiassa, jossa ei voi olla huomaamatta lukkoja, hän kuvailee.
Lemmenlukon perinne juontaa Unkariin, jossa rakastavaisille tuli 1980-luvulla tavaksi ripustaa lukko Pecsin kaupungin porttiin. Sieltä ilmiö on levinnyt ympäri Eurooppaa."

Nykyisin ideana on, että lukko kiinnitetään siltaan ja avain heitetään joen syvimpään kohtaan. Jos jompi kumpi haluaa purkaa liiton/suhteen, niin silloin hänen täytyy käydä sukeltamassa avain ja aukaista lukko.

Bongasimme husbändin kanssa tällaisia lukkoja täältä Kuopion syvämmestä. Olimme pääsiäisenä kävelyllä satamassa ja kippas kappas, siellähän niitä sillan kaideverkossa roikuskeli kaksin kappalein. Sanoinkin Husbändille, että meidän täytyy kanssa tehdä tällainen. Ajatus on niin kiva, että tottahan sitä täytyy itsekin seurata. Kenties tämä toteutetaan elokuisella Pariisin matkallamme. Tai sitten ihan täällä kotoisassa Kuopiossa. Ihan kuinka vain, mutta toteutukseen se kuiten menee.

Kaunista

Maailma on täynnä kauniita asioita. Toissa päiväisellä happi hyppelyllä kävelimme hakkuutyömaalla, ja vaikka tuntuisi ettei sieltä löydy mitään kaunista, niin jopas löytyikin. Kauniita kantoja uskomattomine vuosirenkaineen, puro joka lorisi keskeltä ei mitään. Auringonvalo siivilöityi aluskasvillisuuden läpi ja teki kauniita kuvioita maahan. Kauneutta on, kun vain osaa katsoa. Husbändi aina ihmetteleekin, kuinka voinkaan nähdä kaikkialla kaunista. En tiedä, kenties se on taito tai sitten se on vain tahtoa. Tahtoa nähdä kaunista sielläkin missä sitä ei ole.

Kauniita asioita näin tänäkin aamuna vaikka kuinka paljon, kun eksyin sivustolle nimeltä Pinterest. Hykerryttävän ihania kuvia ja ideoita soljui silmien edessä. Alla muutama ihastuttava kuva kyseiseltä sivustolta. Enjoy!

Tämä pääsiäinen on pyhitetty elokuville, hyvälle ruoalle, käsitöille ja levolle. Eilen illalla aloitin leffailun Eat Pray Love - Omaa tietä etsimässä ja You will meet a tall dark stranger elokuvien merkeissä. Ensimmäinen leffa oli aivan huippu. Ajatuksia herättävä. Värimaailma oli herkullinen, ja ruoat.. mmm, olisinpa päässyt maistamaan! Teki mieli lähteä heti siltä istumalta Italiaan nauttimaan omaa spaghettiannosta. Mutta sitten, tämä toinen leffa. Huoh. Nukahdin kesken. Oli kyllä kaikkea muuta kuin komedia ja ihan jotain muuta kuin hyvä. Noh, aina ei voi voittaa.

Eilinen päivä oli kyllä todella kiireinen. Aamulla suhasin ensimmäisenä koululle kaavottamaan jakkua muutamaksi tunniksi, jonka jälkeen suhasin kotiin siivoamaan. Siitä sitten kurvailin töihin palvelemaan asiakkaita. Illalla töiden jälkeen valmistettiin vielä pasha. Oli sen verran hektinen päivä ja männä viikko, että kyllä nyt lomailu maistuu. On mukavaa kun on tekemistä, mutta liika on liikaa. Ainakin noin niin kuin pidemmän päälle.

Mutta niin, nyt vain lomailemaan ja nauttimaan pitkästä 4 päivän vapaasta. Maistuu! :D

Leppoisaa pääsiäistä kaikille.

Kurkkaamo

Kurkkaamo on Muotoiluakatemian oma verkkonäyttely. Käypä kurkkaamassa vaikka heti.

Tää tahtois nää..

Olen kuolannut ties kuinka kauan Kaipauksen koruja. Niissä on niin ihastuttava idea -> tuoksua lisätään koruun ja siitä se sitten tuoksuttaa ympäristöään kivasti. Olen addiktoitunut Ralph Laurenin Romanceen. En suostu tuoksumaan enää miltään muulta. Se on mun juttuni, tavaramerkkini. Haluaisin saada ikioman Kaipauksen, johon sitten voisin lisätä Romancea sulostuttamaan ympäristöäni ihastuttavalla tuoksulla. Eihän nuo korut nyt niin kallita ole, mutta jotenkin on vain jäänyt hankkimatta. Kesällä täytyy kyllä kunnostautua ja tehdä unelmasta totta. Kova valintava vain on edessä: minkä korun ostan?

TitiMadamin korut ovat myös hankintalistalla. Hankala valinta on estellyt tilauksen, koska en osaa valita minkä hankkisin. Olen maailman huonoin valitsija! Oikeasti. Valinnan hetki voi venyä ja vanua loputtomiin, jos ei ole jotakuta hoputtamassa. Jotenkin vain osaan hohhoilla ja mietiskellä asioita ties kuinka kummallisen monimutkaisesti. Mietin kokonaisuutta, tahtomista, minkälaisen vaikutelman haluan antaa, pidänkö jostain asiasta vielä ensi vuonna.... Huoh. Lista on pitkä ja valinnan hetki vain venyy. Ei oo helppoo. :D

Löysin netistä myös Muokkiksesta valmistuneen Kaiku Korun valmistajan. Ja minkälaisen korun bongasinkaan? Ihastuttavan medaljongin, jonka saa avattua avaimella, joka roikkuu korussa itsessään.. ihastuttava! Kekseliäs, tyylikäs, idean täyteinen! Tahtoo!

Esiteltyjen korujen lisäksi olen jo kauemman aikaa haaveillut Mykean perhos-sängynpäädystä. Ne on niin kivat. Jujukkaat. Valkoiset. Ihastuttavat. Mutta onko ne jo vähän liikaa? Onko perhospääty liian, no,  perhosmainen? Onko se liian osoitteleva? Idea on hykerryttävä, mutta onko kuitenkaan juuri meille passeli? Jokin siinä on, että vielä en ole sitä tilannut, ainoastaan vain haaveillut.

Pääsiäistä odotellessa

Pääsiäinen on ehdottomasti yksi lempijuhlistani. Heti joulun jälkeen. Kolmantena suosikkina tulee itsenäisyyspäivä. En perusta sen hirveämmin juhannuksesta, vapusta taikka uudesta vuodesta. Halloween olisi kiva, jos sitä juhlittaisiin yhtä antaumuksella kuin Amerikan mantereella. Juhannus, vappu ja uusi vuosi ovat vain "hyviä" syitä vetää pää täyteen ja elellä holtittomasti. No thanks. Niistä kaikista juhlista puuttuu jokin kunnon syy. Uusi vuosi on sinänsä kiva, että voi paukutella raketteja ja silloin on talvi. Sinänsä siis ihan jees, mutta muuten blaah. Onhan se kiva, että vuosi vaihtuu ja kaikki alkaa taas alusta, mutta siinäpä sen hyvät puolet sitten onkin. Ja sitten vappu. Silkkaa juopottelua. Kevät on tullut ja työläisten oikeuksia kannatetaan. Joopa. Niin ja sitten juhannus. On kesä ja kaikilla niin kivaa. Entäs jos inhoaa kesää niin kuin allekirjoittanut? Kesässä ei ole muuta kivaa kuin valon määrä. Onhan kesällä nättiä, mutta muuten.. ei kiitos. Juhannus on taas yksi syy nauttia alkoholia. Vai onko? Itseä inhottaa niin maan penteleesti, että suomalaisten tapa juhlistaa asioita tapahtuu aina viinapullon avulla. Onko siinä mitään itua? Itse olenkin pyrkinyt tekemään näistä inhokki turhake juhlista jotain aivan muuta. Onhan se kiva, että on näitä ylinmääräisiä vapaita ja niille voikin sitten kehitellä ihan omia juttuja. Onneksi ei ole pakko tehdä niin kuin miltei 80% suomalaisista tekee, eli vetää pää täyteen ja juhlia päättömästi. Oikeasti on äärimmäisen kummallista, miten nekin ihmiset, jotka eivät normaalisti juo alkoholia, saavat hirmuisen vimman kiskoa sitä natuseen juuri uutena vuotena, vappuna tai juhannuksena. Ihan kuin olisi joku määräys, että nyt kaikki viinaa juomaan. Outoa. Kulttimaista. Ja ei, en ole absolutisti, enkä vihaa alkoholia. Osaan nauttia alkoholista kohtuudella ja olen ollut myös umpitunnelissa useammin kuin kerran. Olen kuitenkin hoksannut sen, että kohtuus on mukavempaa ja hauskaa voi olla ilman överikännejä. Seuraavana päivänä voi tehdä muutakin kuin vain maata raatona sohvalla. Paljon kivempaa siis. Alkoholissa ei ole mitään vikaa, jos sitä osaa nauttia oikein. Eräs koulumme espanjalainen vaihtari sanoi, että on kumma miten paljon suomalaiset juo viinaa ja miten usein. Aina ollaan menossa juhlimaan. Niinpä. Kummaa kerrassaan. Vai onko?

Tämän bloggauksen piti kertoa pääsiäisestä, joten palataanpa aiheeseen. Pääsiäinen on siis toinen lempijuhlistani. Pääsiäisenä on valoisaa, viileää, suklaisaa. Silloin on myös pitkät vapaat. Maailma on puhkeamassa kukkaan ja kaikki ovat iloisia. Kesä on kohta ja silloin on vapaata koulusta (tosin tämä "vapaata koulusta"-osio on tänä vuonna hieman haikeamielinen, koska enhän minä syksyllä enää pääse palaamaan kouluun). Pääsiäisen värit ovat herkullisia: valkoista, keltaista, vihreää.. reippaita, iloisia värejä. Pastellisävytkin saavat armoa ja tuntuvat aika kivoilta. Ja pääsiäisruoat. Namskis. Lammaspataa a la Husbänd, oma tekoista pashaa, suklaata, täytettyjä munia, mämmiä vaniljakastikkeella. Voi herkku. Niin ja punaviiniä lampaan kanssa. Voi taivas. Pääsiäisenä ei ole hetkeäkään etteikö massu olisi pinkeänä herkuista.

Pääsiäiskoristelut aloitin aikaa sitten puun koristelulla. Ohran laitoin kasvamaan viikko sitten ja nopean kasvunsa vuoksi sitä on jo pitänyt kertaalleen niittää. Laitoin ohran kasvamaan munan puolikkaisiin. Munat päällystin Marimekon servietillä ja mielestäni niistä tuli oikein kivat. Valkoiset (kuinkas muutenkaan?) ja raikkaat. Toiseen suureen puolikkaaseen tulee suklaaherkkuja esille herkuttelun helpottamiseksi. Herkuttelun lisäksi pääsiäiseen kuuluu ehdottomasti ulkoilu sekä Harry Pottereiden katselu. Torstaina ostimme uusimman Potterin Blue-Rayn. Ja voi pojat, kun se on hyvä. Pääsiäisenä voisi harkita katsovansa koko sarjan alusta loppuun maratonina. Ei hullumpi ajatus. Vai mitä?

Iloista pääsiäisen odotusta kaikille!

Kutinaa

Näppy-varoitus! Näppy-varoitus!

Olen täynnä pieniä punaisia kutiavia näppyjä. Luultavastikkin olen saanut jonkin sorttisen allergiakohtauksen jostain. En ole syönyt mitään kummaa, enkä ole vaihtanut pesuainetta. Olen syönyt kiltisti allergialääkettä jo parin viikon ajan ja silti olen täynnä näppyjä. Kummastuttavaa. Voisiko olla stressiperäistä? Oli asia niin tai näin, joka tapauksessa kutittaa niin vietävästi! Olisi kuitenkin ihan kiva tietää mistä tämä tulee. Voisi parantua nopsempaan. Noh, jospa se tästä, rohtoa on otettu ja kourallinen erilaisia vitamiineja on vedetty nassuun. Odotellaan tilanteen kehittymistä..

Soitellen sotaan..

Valmistumisahdistus

Valmistuminen lähestyy joka päivä. Se on ihan tuossa nurkan takana. Siellä se häämöttää ja vilkuttelee minulle. En tiedä millä mielellä tuo vilkuttelu tapahtuu. Osittain se on iloista ja odottavaista, jännittynyttä. Toisaalta taas pelottavaa ja hurjaa. Mitäs sitten, kun ei enää tarvitse tehdä tehtäviä? Illat eivät täytykkään tehtävien teolla ja tuskailulla, kun aika ei riitä mihinkään muuhun? Onko sitä aikaa sitten tehdä vaikka mitä? Ja mitä mä sitten teen? Kaikki maailman aika on käytettävissä omiin juttuihin?! Kiesus. Siinähän voi mennä sekaisin. Ei tiedä mistä aloittaisi.

Joka päivä hoen, että sitten kun mulla on se oikea elämä, niin sitten mä teen sitä ja tätä, ja vähän ehkä tuotakin. Samalla tuo ajatus "oikeasta elämästä" on hyvin utopistinen. Tässä on tullut opiskeltua 7 vuotta putkeen tätä alaa ja sitten yhtäkkiä se onkin päättymässä. Olen jo niin tottunut opiskelemaan, että työelämä tuntuu hurjalta ajatukselta. Toisaalta, opiskelu tuntuu tällä hetkeltä hyvin puuduttavalta ja turhauttavalta. Ei ole enää oikein mitään uutta opittavaa (paitsi kaavoituksen osalta). Ainahan sitä on opittavaa, ei siinä, mutta jotenkin tuntuu, että olen saanut tältä koululta jo kaiken minkä se voi mulle antaa.

Täytin tänään tutkintodistushakemuksen. Valmistuvan opiskelijan täytyy anoa valmistumista. Hurjaa. Yleensähän koulut potkii pellolle, "hus, mene jo!". Mutta ei, täällä pitää anoa pois pääsyä. Jotenkin hassua. Mutta niin, anomus on miltei valmis, enää puuttuu tuutoropettajan hyväksyntä. Luulenpa, että hän on innoissaan, kun pääsee yhdestä hikarista eroon. Ollaankin ystäväiseni kanssa naurettu, että opettajat on varmaan hyvillään, kun me poistutaan koulusta. Ollaan vissiin hiukan hikareita, yli-innokkaita.

Valmistuminen. Ammattilainen. Työelämä. Siinäpä vasta sanoja. Jokainen tuntuu hyvältä, mutta samalla hyvin, hyvin pelottavalta. Tässä pitäis olla valmis, ammattilainen, oman alan erityisosaaja. No joo, ehkä. Saatanhan mä jotain osata, mutta että ammattilainen? Enpä tiedä, työ tekijäänsä kouluttaa.. joten on tässä vielä matkaa siihen ammattilaisuuteen. Hyvät eväät olen saanu, niin tässä koulussa kuin aiemmassakin + harjoittelupaikoissa, mutta silti.. ammattilainen?Toki osaan asioita, monissa asioissa voin sanoa olevani hyvä, mutta silti: ammattilainen? Ehkä. Joo. Vissiin.

Aamun musisointia

Koiria ja ihmissusia

Otsikon mukaisesti viikonloppu piti sisällään koiria ja ihmissusia. Koiria treffailimme kotipaikkakunnallamme ja ihmissusia treffattiin kaupungissa. Kertonee hyvin elon erilaisuudesta?!
Kävimme siis husbändin kanssa kotipaikkakunnalla tsekkaamassa maalaiselon meiningit. Pääsääntöisesti meno oli hyvin rauhallista. Seesteinen rentoilu ja ulkoilmasta nauttiminen katkesi pieneksi hetkeksi, kun isukki meinasi vahingossa polttaa perunakellarin.. lopputulos oli se, että potut säilyivät alkuperäisessä muodossaan eivätkä päätyneet hiillospotuiksi. Ihan kiva niin. Ensi syksynäkin on siis paikka mihin potut voi jemmata.

Maalla meitä oli vastassa ihanaiset karvakuonot. Vanha herra Kismo ja nuorempi herra Nestori odottivat innokkaina vanhempieni kotona. Kaverukset ovat aitoja tiibetinspanieleita, tai ainakin Kismo on. Nestorin epäilen olevan jotain ihan muuta. Siihen koiruuteen on lipsahtanut joitain muita geenejä..

Appiukon luona meitä taas oli vastassa "entinen" koiramme Indy, perhoskoiran ja maltankoiran sekoitus. Täydellinen valkoinen turrikka. Ikioma rakas valkosuklaakimpale. Jouduimme luopumaan Indystä pahenevan allergian ja puhkeamassa olevan astman vuoksi. Olen aina ollut allerginen eläinpölylle, mutta eläimiä on silti aina ollut meillä. Allergia häipyi miltei kokonaan teini-iässä, mutta näin vanhempana se palasi pahempana takaisin. Luulimme voivamme pitää koiran, mutta totuus olikin aivan toinen.. Onneksi pääsemme tapaamaan Indyä aina kun olemme vierailemassa kotipaikkakunnalla. Maailmani mureni, kun jouduin luovuttamaan Indyn toiselle. Kestin eroamisen vain sillä, että tiesin Indyn saavan loistavan ja rakastavan kodin appiukon luota. Muuten olisin ennemmin vaikka tukehtunut hapettomuuteen kuin antanut Indyn pois.

Indy Sharman

Palasimme maalta kaupunkiin hyvissä ajoin, koska minun oli aivan pakko päästä katsomaan Greyn Anatomia. Ah ja voih, siinäpä vasta sarja. Tai ainakin oli, enää se ei ole entisessä vedossaan, mutta pitäähän se silti joka kerta katsoa.. eihän sitä tiedä vaikka se paranisi. Viimeisin jakso olikin melkoisen hyvä. Piti ihan ääneen nauraa!

Aikaiselle kotiin palulle oli toinenkin syy. Nimittäin se ihmissusi. Olimme husbändin kanssa sopineet, että menemme katsomaan leffan nimeltä Red Riding Hood. Ja kyllä, se oli ihan kiva. Odotin siltä liikaa, koska ohjaajana oli sama kuin Twilight Houkutuksessa (joka on siis toistaiseksi suosikkini kyseisestä leffasarjasta). Leffasta kyllä huokui samankaltainen meininki ja bongasin jopa samoja näyttelijöitä, mutta silti.. ei nyt ihan osunu ja uponnu! Jotain siitä jäi uupumaan.. olihan se hyvä, mutta ei niin hyvä kuin sen olisi pitänyt olla. Kuten husbändille leffan jälkeen sanoin, niin tämä leffa pitää saada omaan leffahyllyyn, mutta ei se suosikki listalla kärkikastiin nouse.Sääli, koska olisin niin halunnut, että se olisi ollut odotuksen veroinen.

Labelit

Tässä jaksossa tulee suunnitella ergonominen työ- tai urheiluvaate pienmallisto (10-15 kpl vaatteita/asusteita) asiakkaalle. Parini kanssa aloitimme homman jo edellisen jakson aikana ja päätämme sen tässä jaksossa. Tarkoituksena on, että meillä jakson päättyessä meillä on valmis mallisto esitettäväksi yhteistyökumppanille ja vähintään yksi asukokonaisuus valmistettuna koekäyttöä varten. Malliston suunnittelu on hyvässä mallissa, oikeastaan se alkaa olla jo melkolailla valmis. Vielä pitää suunnitelmat hyväksyttää yhteistyökumppanilla, jonka jälkeen sitten päästään asukokonaisuuden valmistuspuuhiin. Jeij.

Tällä hetkellä työn alla on labelit, eli riippu-, niska-, ja hoito-ohjelaput. Tekisi mieli revitellä ja tehdä tavallisesta poikkeavia, mutta kuten tavallista niin eihän se ole mahdollista. Lappujen muodoissa ei voi poiketa tavanomaisista suorakulmaisista muodoista budjetin vuoksi. Lappujen valmistamisen tulee olla edullista, kannattavaa.. Tylsää! Riippulappu revitään heti pois, kun tuote otetaan käyttöön. Labelin muodolla ei siis sinänsä ole mitään väliä, koska tuotteen käyttäjä katselee sitä hyvin vähän aikaa. Mutta silti tekisi mieli tehdä jotain aivan muuta.. revitellä muodoilla ja olla huomioimatta tylsiä raha-asioita. Eipä se kuitenkaan käy, koska labelit tulevat yhteistyökumppanille eikä minulle. Niin, että eipä haaveilla mutkista ja muista erikoisemmista muodoista!

Keräsin netistä kuvia mielenkiintoisista riippulabeleita. Otin kuvaan mukaan myös niitä tylsiä suorakulmaisia, mutta niissä viehättikin kiva kuviointi ja yksinkertaisuus. Samankaltaisuuteen (less is more!) pitää yrittää pyrkiä tämän hetkisessä suunnittelutyössä..

Kuvat: klik, klik, klik, klik, klak, klik, klik, klik, kliks

Teetä ja ehkä myös sitä sympatiaa

Tee, tuo herkullinen kurkun kostuttaja ja mukin pinnan tummentaja. Kuten eräs luokkatoverini taannoin tuumasi, niin hänestä teen juominen on hienostunutta. Omalla kohdallani hieman epäilen tuota asiaa.. mutta siitä huolimatta, hienostunutta tai ei, minä olen teen lipittelijä. Kahvia toki voin juoda, mutta aih ja voih, kuinka kipeäksi siitä masukkini tuleekaan. Tee sen sijaan ei tuota mitään ongelmia. Tee on paljon terveellisempää ja monitahoisempaa niin maultaan kuin muiltakin ominaisuuksiltaan verrattuna esimerkiksi kahviin. Tai  niin ainakin minä uskon.

Tällä hetkellä teetä nautitaan valkoisena ja mieluiten luomuna. Valkoinen tee kun taitaa olla sieltä terveellisimmästä päästä ja luomuinnostushan nyt on suoraa jatketta oparissa aloitetulle ekologisuusajattelulle. Olen toki ennenkin puhunut ekologisuuden puolesta, mutta nyt asiaan paremmin perehtyneenä, voin ja osaan paremmin kompata asian puolesta. Niin, että ekologisuus kunniaan ja luomuteetä nassuun. (Juu tiedän, että luomutuotteet tuppaavat usein olemaan kaikkea muuta kuin luomua, mutta elättelen toiveita, että tämä kyseinen tee olisi edes hitusen ekologisempaa kuin muut tavan kaupasta saatavat.)

Jotta oma teen nauttiminen olisi maksimoitu niin sitä varten on hankittu kaunis, hyvin muotoiltu ja sopivan kokoinen muki. Tähän mukiin ei ole kellään koskeminen. Husbändillä on samanlainen, mutta mustavalkoisena. Eihän raavaalle miehelle sopisikaan tuollainen hempsakkaan värinen muki. Värikoodaamalla mahdollistetaan se ettei husbändi vahingossakaan mene koskemaan väärään kuppiin. Mikä on minun on minun, mutta mikä on sinun on minun-mentaliteetti toimii meillä mainiosti. ;D Tällä metodilla vältytään rikkoutumiskatastrofeilta sun muilta maailmaa kaatavilta ongelmilta. Ja kyllä, meidän taloudessa maailma kaatuu harva se päivä, oikeastaan useamman kerran päivässä. Allekirjoittanut saattaa joskus olla äkkipikainen ja tulistuva nuori rouva. Mutta siis vain saattaa olla, ja vain joskus. Että niin sympatiat vaan meidän perheen herralle. Ei oo helppoo olla allekirjoittaneen husbändi. ;D

Kirjat

Leffojen lisäksi rakastan kirjoja. Mitä parempi kirja, sen varmemmin se eksyy myös kirjahyllyyn. Tämän hetkisen asunnon tila rajoittaa lisäkirjahyllyjen hankkimista ja se puolestaan rajoittaa jonkin verran kirjojen ostamista. Harmillista sinänsä, mutta toisaalta ihan hyvä. Kirjat ovat aika tyyriitä, ainakin noin niin kuin yleisesti ottaen. Vaikka kyllähän kirjat sitten kestävätkin aikaa ja uudelleen lukua, että sinänsä raha ei mene hukkaan.. Sitten joskus, kun meillä on oma tilava koti, haluan sinne kirjastohuoneen, jonka vuoraan kirjoilla lattiasta kattoon. Joka ikiselle seinälle tulee kirjahyllyt. Sinne kuuluu ilman muuta myös muhkea puolentoista hengen kokoinen sohva/nojatuoli ja mielellään takka..

Hyvä kirja tulee helposti luettua pariin eri otteeseen. Parhaimmillaan olen lukenut yhden kirjan kuuteen eri kertaan. Tällaisia kirjoja löytyy kirjahyllystä useampi. Viime aikainen must-kirja(sarja) on ollut Twilight-saga. Se on ihan mieletön. Kirjat on helppolukuisia ja koukuttavia. Homma  karkasi ihan tyystin käsistä toissa kesänä. Silloin luin ensimmäisen kirjan hujauksessa ja seuraavia odotellessa (tilasin ne netistä) luin seuraavat netistä englannin kielisinä. Eihän ne nyt mitään kirjallisuuden huippu klassikoita ole, mutta mun omiin kirja klassikoihin ne pääsee, ilman muuta.

Fantasian ystävänä kirjahyllystä löytyy myös kaikki Harry Potterit (nekin kaikki on luettu ainakin 3 kertaa läpi, yksi jopa englanniksi), True Bloodin kirjat (ne suomenkieliset) sekä J.R.R. Tolkienin kirjoja. Löytyy sieltä myös useampi käsityöaiheinen kirja (aiheina mm. kankaanpainanta, korut, amigurumit, neulonta..) sekä romanttisia lällykirjoja. Husbändi on yhtälailla intoutunut kirjoista ja hänen makunsa mukaisesti hyllystä löytyy monenmonituista sota-aiheista opusta. Niin ja yhteisenä innostuksen kohteena on Juoppikset eli Juoppohullun kirjat sekä Dan Brownin opukset.. Juoppikset on kyllä niin hervottomia, että voi pojat. Niitä lukiessa ei voi olla nauramatta ihan ääneen. Ihan loistavia!

Seuraavaksi olisi tarkoitus lainata kirjastosta True Bloodin loput kirjat. Ne on toki englannin kielisinä, mutta vaikuttavat sen verta helpoilta, että enköhän minäkin niistä selviä. Selvisinhän minä noista Twilighteistakin. Ja sekös on kumma, kun olen tällainen kieli-invalidi. :D 

Viikonloppua

Eilen tuli katsottua pari leffaa.. toinen oli Tron Legacy ja Narnia 3 - Kaspianin matka maailman ääriin. Tron Legacy oli armottoman huono. Onneksi emme menneet katsomaan sitä leffateatteriin, koska se olisi ollut todella tuskainen kokemus. Aikoihin ei ole tullut katsottua yhtä surkeaa leffaa. Olihan se visuaalisesti ihan kiva, mutta siihenpä sen hyvät puolet sitten loppuikin. Ei edes omalle nörtilleni kelvannut tämä leffa. Mutta sitten, se Narnia. Ai, kun oli kiva. Taattua narnia-kamaa. Oli lohikäärmeitä ja tähtiä, niin ja Aslan.. Tämän olisi hyvinkin voinut käydä katsomassa leffateatterissa.

Oma leffavarasto karttui tänään yhdellä huippu teoksella. Schindlerin lista on jokaisella katsoma kerralla aina yhtä vaikuttava ja mykistävä. Joka kerta se saa hiljaiseksi ja miettiväksi. Se on elokuva, jonka tulisi jokaisen nähdä. Vihdoin ja viimein se löytyy meidänkin leffavarastostamme. Ehkäpä tänään tulee se taas katsottua, ellei sitten Bond vie voittoa tällä kertaa. Ehkä sitten huomenna on Schindlerin vuoro..

Leffojen lisäksi tähän viikonloppuun on mahtunut myös kankaanpainantaa. Kävin eilen väriostoksilla Emo Tuotannolla ja tänä aamuna sitten aloitin hommat. Kuva-aiheena on muotoiltua-otsikosta tuttu perhonen. Jokin aika sitten tuli mieleeni, että haluan aivan välttämättä painaa perhoskuvion kankaalle linolevyn avulla. Ja eihän siinä sitten muu auttanut kuin käydä ostamassa linolevyä ja aloittaa kaiverrus. Se on joka kerta yhtä kivuliaan mukavaa. Tällä kertaa en saanut aikaiseksi haavoja, mutta niskat kyllä meni jumiin. Olisin voinut työstää levyä hieman ergonomisemmassa asennossa, niin olisin ehkä voinut välttyä turhilta niskakivuilta... mutta sainpahan levyn kaiverrettua ja kuvion painettua. Ostin Emo Tuotannolta pikku purnukat kuutta eri väriä ja aloitin painamisen.. en ole painohommia tehnytkään pariin vuoteen, joten näin aluksi homma vaatii totuttelua ja tekniikan uudelleen opettelua. Painokuvista tuli ihan kivoja. Eihän ne nyt niin jämptejä ole kuin mitä esim. seulapainannalla tulisi, mutta eipä sellainen ollut tarkoituskaan. Nämä ovat hieman sellaisia rosoisia, rikkinäisiä..

Voihan Unto!

Unto näyttää juuri siltä millainen on oloni. Pöllämystynyt! Pää on aivan sekaisin ja sen lisäksi kipuja on siellä ja täällä. Ei siis ole ihan mikään hirmu noheva olo. Jospa tästä vielä pyngerrettäisiin takaisin valoon ja iloiseen, kauan odotettuun elämään. Se elämä, josta olen niin hehkuttattanut, on vielä saavuttamatta. Se on ihan tuolla nurkan takana. Täytyy vissiin nuijia nurkkakulma säpäleiksi, koska ei siitä taida muuten päästä ohitse. Että voihan unto!!