Faces in places-blogin myötä opin, että en ole ainoa.
Tässä viimeisin bongaus.
Pinokkio?
lauantai 29. kesäkuuta 2013
Kylläpä...
... nyt taas tapahtuu.
Kuluva viikko on ollut tapahtumia täynnä.
Mieheni on lomalla, joten rutiinit on heitetty ikkunasta ulos ja on touhuttu vaikka ja mitä.
Niska huutaa hallelujaa ja panta nököttää kaulassa yön lisäksi myös päivisin.
Ei meinaa luonnistua rauhallinen eläminen, kun on niin paljon kaikkea kivaa tekemistä.
No, jospa se tästä.
Mutta au silti.
Ja mitäs tällä viikolla on tapahtunut?
Noh, ollaan tutustuttu lisää Ouluun ja sen suomiin mahdollisuuksiin,
on vierailtu Keski-Suomessa,
ja on pakoiltu kauhistuttavaa ukkosta (jotkut kehtaavat väittää, että eihän täällä edes ukkostanut!) sohvan nurkkaan.
Niin ja onpa tässä myös yhden päivän sisään käyty katsomassa kahta kämppää, jonka jälkeen on sanottu nykyinen irti ja tehty toisesta uusi vuokrasopimus.
Kyllä, me muutamme. Jälleen.
Keskustaan, halvempaan (täällä on tolkuttoman kalliit vuokrat, oikein kiskurihinnat!), mutta erittäin kivaan ja valoisaan asuntoon, jossa on iiiiiso takapiha.
Vuokraemäntä vaikutti jämptiltä, mutta erittäin mukavalta naiselta.
Selvisi, että hänkin on rapu horoskooppimerkiltään, kuten allekirjoittanut.
Ai niin että mitä se merkitsee?
Noh, sitä että tiedän mistä se jämptiys tulee, kuten myös se että kovan kuoren alla sykkii pehmoinen ja lämmin sydän. Sinne ei kovin herkällä päästä, mutta sitten kun siellä ollaan, niin sinne myös jäädään.
Että niin, vuokraemäntä on hurmaava nainen. ;)
maanantai 24. kesäkuuta 2013
Onnistumisia ja tappioita
Juhannus tuli ja meni.
Onneksi.
On se vain niin turha juhla, että...
Ja vuosikymmenkin vaihtui toiseen iloisesti, turhia stressaamatta.
Kakkua tein kahdenmoista, suolaista ja makeaa, kumpaakin ekaa kertaa, mutta niin vain onnistuivat.
Ehkä jopa vähän yli odotusten.
Hieman meinasi ohjeiden seuraaminen kangerrella, mutta rauhallisesti ja hötkyilemättä sekin luonnistui.
Vatkaajana toiminut mies hoiti osuutensa esimerkillisesti, tuhia nurkuilematta ja iloisesti vihellellen. Onnistunut leivontasessio siis.
Olihan edellisestä vierähtänytkin jo semmoiset 9-10 kuukautta, joten oli jo korkea aika iskeä sormet jauhoihin.
Kehno kuva, mutta herkullinen syötävä.
Kinkkuvoileipäkakku. Ensimmäinen. Ikinä. Oli hyvää.
Kehno kuva osa 2.
Brita kakku.
Saatanpa tehdä toistekin, oli sen verran maistuvaa.
Ja sitten lähikuvaa ettei jää kellekään epäselväksi kuinka
paljon sitä kermaa on sisuksiin vedetty.
Klassikko, eikä suotta.
Juhannus meni rennoissa tunnelmissa, hyvien ystävien ja erinomaisten kirjojen parissa.
Tai no, rentous oli hyvin kaukana, kun kaveripariskunnan miespuolinen yksilö osoittautui hyvin kilpailuhenkiseksi "minähän voitan kaikki"-tyypiksi. Oih ja voih. Krokettipeli muuttui kolme vastaan yksi taistoksi, kun tämä yksi sankari oli niin ylivoimaisen hyvä meihin muihin verrattuna.
Seuraavaa pelisessiota varten täytyy kyllä harjoitella ettei turpaan tule yhtä rankasti.
Kilpailuhenkeä löytyy nimittäin meikäläiseltäkin sen verran etten suostu seuraavalla kerralla jäämään niin pahasti alakynteen. Mur. ;)
Ensimmäinen peli oli mölkky.
Kuultu on muttei ikinä pelattu. Jännittävää.
Jännitys tiivistyy.
Ei kait tämä nyt niin vaikeaa ole?
Siinä ne on nätisti rivissä.
Ensimmäinen erä on juuri alkamassa.
Kivaa.
Rökäletappio, mutta kukaanhan ei ole seppä syntyessään, joten no hätä.
Seuraava peli on jo sitten tutumpi. Kyllähän siinä pärjää?! Ennenkin on pärjätty!
Rökäletappio osa 2.
Ei muuta sanottavaa.
Ei vaan, oikeasti oli kivaa.
Oikeasti.
Tappioista huolimatta.
;)
keskiviikko 19. kesäkuuta 2013
Hehkutus
Jotta tasapaino säilyisi blogissani, niin eilisen pahantuulisen postauksen vastapainoksi on tänään vuorossa hehkutusta.
Tänään on yksi viikon parhaimmista päivistä.
Koska Aku Ankka tulee.
Ja koska telkkarista tulee Greyn Anatomia.
Niin ja ollaan viikon puolessa välissä.
Ei kait siis ole ihmekään, että tänään on hyvä päivä.
Mutta, erityisen hyvän tästä päivästä tekee se
(ja hyvin pitkälti koko kesän keskiviikoista tekee suorastaan erinoimaisen),
että Aku Ankassa on Don Rosa kesä! Ah onnea!
Don Rosa on ollut koko Ankka-historiani ajan ehdoton suosikki käsikirjoittaja ja kuvittaja.
Ei voi olla herkullisempaa tapaa piirtää!
Jokainen kuva sisältää hykerryttäviä yksityiskohtia.
Jopa sivuhahmoilla on juoni.
Milloin kissa ajaa hiirtä takaa ja saa lopulta nenilleen,
pupujussi saa jalat alleen säikähdettyään takanaan hiippailevaa kettua...
Oi voi. Kuviin voi uppoutua pitkäksi aikaa. Kuvien sisäistämiseen ei todellakaan riitä kertavilkaisu. Ei sitten alkuunkaan. On suorastaan pyhäinhäväistys, jos kuvat ohittaa olkia kohauttajaen ja nopeasti silmäillen. Hyi olkoon! En halua edes kuulla, jos joku on moiseen toimintaan alentunut. ;)
Tarinoiden käsikirjoitukset ovat aina taattua Don Rosa kamaa.
Laatu ja yksityiskohdat saavat hymyn nousemaan korviin. Aina.
Don Rosa ei petä koskaan. Hän tutkii historiaa ja tekee taikojaan sen pohjalta. Oma ehdoton suosikkini hänen tuotannostaan on meitä suomalaisia faneja kunnioittaakseen tehty Sammon salaisuus-tarina. Se on hykerryttävä jo senkin takia, että se kertoo, mistäpä muustakaan kuin, Kalevalasta. Don Rosa saapui Suomeen tutkimaan tutkimaan kansalliseepostamme, jotta tarinasta tulisi mahdollisimman totuuden mukainen (voiko Kalevala olla "mahdollisimman totuuden mukainen"? Onko Kalevala totta? Noh, se onkin sitten eri asia, eri postauksen arvoinen..). Ei huonommin ollenkaan. Kuka tekee näin omistautunutta työtä? Alansa paras, tottakai.
Tämän päiväisessä Ankassa jatkuu Mississippin mestari-tarina, joten ei muuta kuin nautiskelemaan!
*hyrisee onnesta*
tiistai 18. kesäkuuta 2013
Hyvästit
On myönnettävä, että vaikka kuinka haluaisin olla nörtti tai hallita edes jollain tasolla teknisiä välineitä ja bittimaailmaa, niin ei minusta siihen ole. On siis vain fanitettava miestä (joka on kyllä osoittanut hyvin epänörttimäisiä piirteitä viime aikoina! Hui?) ja The Big Bang Theoryn Sheldonia. Nämä fanittamiset eivät kuitenkaan, surullista kyllä, auta minua tämän hetkisessä suuressa elämääni mullistavassa ongelmassa. Nimittäin en saa asennettua Instagramia puhelimeeni!!
Tuohon pirun keksintöön ei ole saatavissa
Instagram ohjelmaa, appsia, you name it...!!
Miten voi olla?
Eikö windows puhelimia käyttävät ihmiset muka ole ajanhermolla?
Tokko ne siellä Nokian suunnittelutiimissä ottaa käyttäjiä huomioon?
Minua sapettaa!
Nokialaiset kapulat ovat olleet pannassa ja tulevat olemaan tästäkin eteenpäin.
Minulla oli vahvat epäilykset (ehkä epäreilusti, mutta eikö kriittisyys ole ihan hyvä juttu? En usko sinisilmäisesti kaikkea?), kun tilasin tämän puhelimen.
Epäilin sen hyvyyttä, toimivuutta, minulle sopivuutta... Ja en suotta, koska odotan jo nyt sitä hetkeä, kun voin hyvällä omalla tunnolla vaihtaa uuden puhelimen.
Ja sitten, sitten pidän huolen, että uusi puhelin ei liippaa läheltäkään nokialaista
(eh, minkähänlainen se Jolla tulee olemaan?).
Ei kait se oo ihmekään, että voitot on pienentyneet tässä Suomen "ykkösyrityksessä"!
Jukopliuta, jos ei käyttäjiä ajatella yhtään, niin tottakai asiakkaat katoaa.
Tsiisus.
Koska Nokian ohjelmistosuunnittelijat (lieneekö oikea termi?) eivät luultavastikaan ole tajunneet (omien empiiristen tutkimuksien valossa tehty erittäin vahva havainto) suurta virhettään (käyttäjäystävällisyys <- heille täysin vieras termi!), tai että joku viisaampi neuvoo tätä tumpeloa asian kanssa:
heihei instagram!
Kanssasi oli erittäin kivaa. Jään kaipaamaan sinua! </3
Syön sanani, JOS joku kultainen henkilö tietää ratkaisun ongelmaani.
Suostun pyörtämään katkerat sanani ja pyytämään nöyrästi anteeksi Suomen "kultapojulta",
mutta siihen asti: @!?#£PRKL@TU!!!
maanantai 17. kesäkuuta 2013
Kiitoksia
Suurkiitokset rakkaille ystävilleni mitä parhaimmasta päivästä.
Ei voi kuin ihmetellä kuinka sitä onkaan onnistunut saamaan elämäänsä niin ihastuttavan ihania ihmisiä. Olen onnekas. Ihan ja todella.
Lauantaina siis juhlittiin ennakkoon syntymäpäiviäni.
Ja voi pojat, kylläpä minua vietiin kuin pässiä narussa.
Yllätyksiä oli joka nurkalla.
Pienen ihmisen pää meinasi mennä aivan sekaisin.
Hohhoijaa.
Mutta voi kuinka nauroin.
Ja vähän tirautin onnenkyyneliäkin, mutta sitten oli taas hymy herkässä.
Päivä alkoi sillä, kun parhaimmat ystäväni saapuivat meille kimpsuineen ja kampsuineen. Halauksien ja alkukikattelujen jälkeen paikalle saapui parhaimmista parhaimman ystäväni stylisti-ystävä ja muutti pehkoni ihanaksi kihara-letti-kampaukseksi. Nautin hellästä ja herkästä hiustenlaitosta niin, että rentouduin ja annoin toisen tehdä työnsä ilman minkäänlaista huolen häivää. Kampauksen ollessa valmis siirtyi stylisti tekemään meikkiä. Ja voi hyvä ihme, minullahan on ihan kauniit silmät, kun ne vain osaa kaivaa tuolta päästä esille. ;)
Stylisti katsoi "hieman" vinoon minun, öh, no, olemattoman meikkipussini sisältöä esitellessäni.
Ei olisi pelkillä puuterilla, ripsi- ja luomiväreillä saatu sitä muutosta aikaiseksi minkä ammattilaisen ote lopulta taikoi (ja mielettömällä meikkiarsenaalilla. Niitä purtiloita oli vaikka muille jakaa! Oh my.). On se kolmekymmentä vuotta kuitenkin tehnyt sen verran muutoksia tähän pärstävärkkiin, että siinä tarvitaan jo astetta järeämmät tökötit. Ei ole iho enää niin kuulas ja herkkä kuin se esim. kymmenen vuotta sitten oli. Vaan eipä se haittaa. Hyvähän se on että tässä elämässä muututaan. Eihän siitä mitään tulisi, jos aina näyttäisi samalta, vuodesta toiseen.
Pitäähän elämän näkyä ihmisessä.
Rakkaan ystäväni omin pikku kätösin tekemät hiuskoristeet.
Taitava nainen!
Noh, sitten kun olin valmis niin minulle iskettiin käteen skumppaa (PINK!) ja istutettiin auton kyytiin. Nokka kohti Oulua.
Minulta kysyttiin, että mitä luulen tuleman pitämän.
Alkuveikkaukset oli mökkeily tai ulos syömään pitkän kaavan mukaan iiiihhanien ystävien kanssa.
TAI paintballturnaus. Olihan minulla jo "sotamaski" päällä.
Noh, ei mennyt sinnepäinkään.
Minut ja kaksi parasta ystävääni tipautettiin Stokkan eteen ja matka vei siitä puolentoistatunnin mittaiselle shoppauskierrokselle. Tarkoituksena oli, että ostaisin iltaa varten jotain päälle pantavaa. Jotain rentoa, mutta siistiä.
Mielekäs homma oli edessä, mutta samalla hyvin haasteellinen.
Minä kun en osaa tehdä päätöksiä nopeasti.
Minä jappasen ja ihmettelen, tuumin materiaalin kestoa ja värien yhdisteltävyyttä aina niin kauan, että seuralaiset tuskastuvat minuun.
Vaan eipä tällä kertaa.
Kävimme vain neljässä liikkeessä ja päätökseni olivat hyvin selkeät.
Hain ensimmäisestä liikkeesta paidan ja toisesta takin (pinkin!) ja toisen paidan (harmaa, jossa pinkki yksityiskohta!).
Ihmeiden aika ei ole ohi.
Minäkin osaan näköjään olla nopea ja tehokas (ja värikäs!)! ;)
Parasta koko shoppailussa oli se, kun minut yllätettiin hyvin miellyttävällä tavalla.
Olin katselemassa yhtä puseroa, oikein tiiviisti asiaan keskittyneenä, kun yhtäkkiä kuulen tutun äänen takaani. Prosessoin ääntä mielessäni ja ensimmäinen ajatus oli, että "ei voi olla, voi se, eikä voi...".
Käänsin päätäni hiukan. "Kyllä, kyllä se voi olla".
Takanani seisoi Kuopion suunnilta saapunut ystävä, jota en ollut nähnyt varmaan vuoteen!
Ilo oli niin ylitsepursuavainen, että kyyneleethän siinä tuli.
Yllätys oli niin valtaisa, että ihmettelyyn meni varmaan vartti ennen kuin kunnolla tokenin.
Noh, shoppailun päätyttyä siirryimme seuraavaan pisteeseen.
Pääsimme nautiskelemaan herkullisesta viinistä (olin juuri edellisenä iltana haikaillut hyvän punkkulasillisen perään) ja vielä herkullisemmista juustoista viinibaari Voxiin.
Henkilökunta oli todella ammattitaitoista ja ystävällistä!
Palvelu toimi loistavasti ja tunnelma oli miellyttävän rento ja lämmin.
Voin suositella paikkaa ihan varauksetta!
Olimme aloitelleet herkuttelua, kun paikalle saapui miesvahvistukset.
Ja heidän mukanaan ystäväni leipoma superherkullinen kakku!
Olin niin tohkeissani kaikesta, että en hoksannut ottaa omia kuvia, en niistä juustoista, enkä hurmaavasta mansikkakermakakusta. Olen pahoillani!
"Synttäridrinkki"
Kuva Voxin sivuilta
Kuva Voxin sivuilta.
Kuvassa herrrrrkullisia asioita.
Kuva Voxin sivuilta.
Lisää herrrrrkullisia asioita.
Masujen ollessa täynnä ja mielen ollessa kuplivan iloinen, siirryimme kuopiolaisten varaamaan hotellihuoneeseen vaihtamaan vaatteita. Illan asukokonaisuudesta muodostui rokkinörttihenkinen (!! ;) ) pinkin bleiserin, harmaapinkin paidan ja uuden, tytöiltä lahjaksi saadun pinkin (!) laukun avulla. Alaosa koostui mustista housuista ja pinkeistä ballerinoista (Illalla kotona mies tokaisi ettei ollut heti tunnistaa minua, kun olin kerrankin niin värikkäästi pukeutunut! Se oli vissiinkin kohteliaisuus.. tsih).
Toimitus oli pikainen, mutta ei hätäinen, seuraavan ohjelmanumero kun odotteli jo..
En itse olisi koskaan ostanut pinkkiä laukkua,
vaan olisin haksahtanut tuttuun ja turvalliseen mustaan tahi ruskeaan.
Joten kiitos tytöt! Tästäkin!
...Sillä siirryimme seuraavaksi neljän tunnin meriristeilylle. Risteilimme Oulun edustaa pitkin.
Aina ei maisemat olleet hirmu kauniita, kun keinahtelimme tehtaiden ohi, mutta hurmaava seura korjasi nämä puutteet.
Nautimme laivalla illallisen.. öh, hyvin perisuomalaisessa tunnelmassa, kun naapuripöydän porukka oli nauttinut ilolientä jo suhteellisen reippaasti ja mölyn taso hipoi sietorajoja. Muuutta, eipä sekään nyt niin haitannut.
Risteily oli muuten todella kiva, mutta laivan henkilökunta ei ollut ehkä ihan ajantasalla asioistaan... hinnat tuppasi olemaan hukassa, ja palvelun taso oli jäyhkähköä. Kenties risteilyn ajoittuminen alku kesään ja sesongin alkuun toi esille rutiinien uupumisen? Kaikki ei ehkä sujunut ihan niin kuin pitäisi, mutta jälleen voin todeta, että ystävien seura siloitteli pahimmat rypyt.
Päivä oli mitä onnistunein.
Tällaiselle kontrollifriikille tekee välillä ihan hyvää olla muiden ohjailtavissa.
Kaikki oli mietitty viimeisen päälle ja hymy oli koko ajan herkässä.
Niskakin jaksoi yllättävän hyvin vaikka tottahan se kotiin tullessa osoitteli kivun merkkejä, mutta ei pahasti.
Joten voin vain todeta, että WAU!
Kiitoksia rakkaat.
Olette mahtavia! Ihania!
Olen enemmän kuin onnekas, kun kuulutte elämääni!
Pöllö kiittää ja kuittaa. ;)
maanantai 10. kesäkuuta 2013
Vaiheikas viikonloppu
Olipas vaiheikas viikonloppu.
Sain tälläytyä häihin ja tapasin joukon serkkuja.
Kävin narraamassa kaloja (ilman tuloksia tosin).
Sain miellyttävän yllätyksen.
Visiteerasin appilassa, luin kirjan ja katsoin iiiiihhanan elokuvan.
Melkoista.
Tämän viikon voinkin sitten vain muistella vaihderikasta viikonloppua ja odotella mitä seuraava tuo tullessaan, sillä...
Kyllä. Siirryn uudelle vuosikymmenelle. Jeij!
Ei ahdista. Ei tunnu siltä, että nuoruus on ohi.
Olen vain supertyytyväinen, että kaikesta huolimatta olen edelleen tässä ja voin juhlistaa uutta saavutusta, uutta vuosikymmentä.
Huikean hienoa!
Todellisuudessa synttärini ajoittuu juhannukseen, mutta ilmeisestikin mieheni ja ystäväni ovat kuunnelleet ruikutustani siitä, että ei ole mitään mieltä juhlia synttäreitä juhannuksena... sama juttu kuin synttärit osuisi joulun kanssa yksiin. Siinä on sellainen olo, että juhlitaanko tässä nyt päivänsankaria vai juhlapyhää.
Tarkennuksena vielä sellainen juttu, että inhoan juhannusta.
Mielestäni sen juhlimisessa ei ole mitään järkeä, ei enää tänä päivänä.
Nykyisin se on vain ihmisten tekosyy saada vetää nuppi sekaisin monen päivän ajan.
Juu ei, minen tykkää.
Menneenä viikonloppuna juhlistettiin siis tätini häitä.
Tippa vierähti poskelle valoja kuunnellessa ja kun näin morsiamen ja sulhasen silmien kostuvan.
Olen superherkkä liikuttumaan, joten ei kait ole ihme, että ennen kuin pääsin puhaltamaan saippuakuplia tuoreen hääpärin päälle, niin posket piti kuivata kyynelistä.
Todellisuudessa taidan kyllä olla superherkkä kaikille tunnetiloille.
Oli kyseessä sitten nauraminen, suuttuminen, loukkaantuminen, itkeminen.
Niin, oikeastaan mikä tunnetila vain. Olen helppo. ;)
Sukujuhlissa on aina niin kiva käydä, kun saa nähdä sukulaisia, joita muuten tulee nähtyä liian harvoin. Tälläkin kertaa sain kikatella (liikuttuneesta tilasta selvittyäni) serkkujen kanssa niin että seuraavana päivänä vatsalihakset (ilmeisesti minulla on sellaiset! O.o ) olivat hellänä.
Kortin aiheen olen bongannut Pinterestistä ja härskisti käytin sitä hyväksi.
Samainen teksti löytyy myös kotoamme omilla tiedoilla varustettuna.
Annoin sen miehelleni neljäntenä hääpäivänä.
Häihin pukeuduin omalla mittapuullani supervärikkäästi.
Asukokonaisuuteni kulmakivenä olivat vihreät kirpparilta hankitut kengät kultaisine (!) yksityiskohtineen sekä keltainen (!!) satiinipaita. Kyllä. Minulla ei ollut mustaa (muuta kuin koruissa ja laukussa), valkoista tai harmaata ollenkaan. Rastia seinään siis!
Niin ja se elokuva!
Rakastuin täysin sen rajoja rikkovaan rakkaustarinaan.
Onhan se niin hömppää kuin olla ja voi, mutta samalla suloinen, rento ja helppo.
Juuri sopiva kesäiseen iltaan.
Vaikka kohta kolmekymmentä läsähtää ruutuun, niin samalla on kiva huomata, että osaan edelleekin nauttia tällaisista teinihömppäelokuvista. En ole siis vielä muuttunut harmaa hapsiseksi kukkahattutädiksi (ainakaan kaikilta osin!), joka ei voi katsoa älyttömyyksiä, kun ne eivät sovi arvoon...
Joten olkaapa hyvä, pieni traileri sydämeni valloittaneesta zombeja vilisevästä rakkausteinihömpästä...
;)
;)
maanantai 3. kesäkuuta 2013
Väriä ja kirjoja
Toissa viikonloppuna tuli elämään lisää väriä, kun täydensin ballerinaosastoa uusilla tulokkailla. Tarkoituksena oli ostaa vain yhdet kengät, mutta kun näin pinkit hömpöttelyballerinat, niin pakkohan ne oli ostaa. Hintakaan ei päätä huimannut (12,90€), joten päätin repäistä ja ostaa mustien perusballerinoiden lisäksi nämä sähäkkäät yksilöt. Koska kyllähän se nyt niin on, että jotta tasapaino pysyisi, niin vaaleanpunaisten lasien ja pinkin huivin rinnalle täytyy saada muutakin.. Eli ne kengät. No, nyt on. Pinkkiä niin maan mahdottomasti. Tiiä mihin tässä vielä joutuu tämän värihulluttelun kanssa... ;)
Lämpö on tehnyt taas sen tutun kesäefektin. Sen, jonka se tekee joka kevät/kesä. Heti kun ilmat lämpenee, niin minun lukemisvimma yltyy mahdottomaksi. Mahdottoman siitä tekee määrä ja laatu. Kirjoja kuluu viikossa melkoisen monta ja laatu on pääpainoisesti hömppää. Ehkä se vain on niin että kuumalla kelillä aivotkin haluavat rauhoittua ja nauttia ihmissuhdedraamoista kevyessä muodossa.. Kesäisin ei todellakaan lueta kirjallisuuden klassikoita, ei ainakaan helteisessä säässä. Siksipä tämän hetkinen kirjavuori pitää sisällään totaalista hömppää. Enkä häpeä sitä ollenkaan. Jokainen kirja on tehty luettavaksi, jotkut luetaan kerran, toiset tahkotaan läpi useammin. Tämän viikon viihdyttäjänä on mm. Lauren Conrad kolmella hömppää pursuavalla kirjallaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)