Inspiroivaa

Kuntoutuksessa tuli tavattua inspiroivia henkilöitä.

Yksi heistä on Pekka Hyysalo.

Mieletön tyyppi!

Katso vaikka, jos et muuten usko.

Toivotaan, että Pekka pääsee tavoitteeseensa.
Ja miksei pääsisi?
Sisua löytyy enemmän kuin pienestä kylästä.
Ja uskomaton määrä positiivista energiaa.
Upeaa Pekka ja FightBack!

Tavoitteena ikuinen sunnuntai

   Downshiftaus on uusi missioni.

Suorittajalle se on melkoinen haaste, mutta en sanoisi sitä mahdottomaksi.

Viime viikko meni kotielämään totuttautumisessa, ja huomasin usein kuinka helppoa olisi palata siihen vanhaan totuttuun rytmiin, juuri siihen näennäisesti toimivaan, mutta itseni kannalta hyvin tuhoisaan. Olisi helppoa vain tehdä kaikki arkiaskareet pois alta, kun on kerta aloittanut. 

Vanhan ideologian mukaisesti:

"Vielä on puhtia, sattuukin vain vähän, niin eikös sitä nyt vielä tovin voi jatkaa..."

"Sattuu kumminkin, niin eikö se ole sama tehdä kaikki pois alta, niin ei myöhemmin sitten tarvitse".

"No minä nyt äkkiä teen tämän loppuun, kun oon jo aloittanut. Eihän tätä hommaa keskenkään voi jättää. Herttinen sentään."

Vai voiko? 

Voi. 

Huomasin jo ensimmäisen viikon aikana, että maailma ei kaadu vaikka jotain jättää tekemättä tai tekee edes vähemmän.

Myönnetään, tein minä monta kertaa yli voimavarojeni, mutta eihän kukaan ole seppä syntyessään, joten pitänee antaa itselle aikaa...

Sunnuntaina puuhailin kaikkea kivaa. 

Siivosin hiukkasen (kyllä, siivoaminen on kivaa. Paitsi imurointi. Ja jos sitä tarvitsee joka päivä tehdä niin sitten ei ole kivaa, mutta muuten kyllä.), jonka jälkeen askartelin pikkiriikkisen ja sen jälkeen naputtelin parit taulut seinälle. Kaikkien näiden pienten toimien jälkeen, välissä ja aikana, toimin rauhallisesti, pidin taukoja ja kuuntelin itseäni etten vain tekisi liikaa tai yli voimavarojeni. 

Ja kappas, niin vain olin tehnyt vähäsen kaikkea ja kipu oli kohtuullinen.

Siis wau.

Suorittamalla ja väkisin puurtamalla saa huomattavasti vähemmän aikaiseksi.

Oikeasti. Wau.

Jotenkin tuntuu, että vaikka olen (ikuisella) sairaslomalla niin minunkin kuuluisi silti suorittaa. Olla tehokas kotirouva ja suorittaa sairaslomaani niin tehokkaasti kuin vain voin. 

Jos olen aina kotona, niin eikös kodin pitäisi kiiltää ja pullan tuoksua alvariinsa?

Tuntuu, että yhteiskunta kiireihannoinnissaan saa meikäläisenkin, sairaslomalaisen, tuntemaan olonsa mitättömäksi, kun en tee kotona niin paljoa asioita kuin olisi mahdollista. Käytettävissäni kuitenkin on kaikki maailman aika. Tuntuu etten saa rauhassa olla sairaslomalla, ottaa aikaa ja toimia huomattavasti tehottomammin, ja hitaammin,  kuin muu ympärillä hyörivä yhteiskunta. Voi olla, että suorittaja-minäni pyristelee vastaan ja potee huonoa omaatuntoa periksi antamisesta. Voi myös olla, että olen oikeassa luuloinen ja tuntoineni.

Niin ja näin, tosi asia on se, että yritän pistää vastaan ja omaksua downshiftaus-periaatteen. 

Yritän päästä huonosta omasta tunnosta ja elää niin kuin itselle on parhaaksi, välittämättä siitä mitä muut minusta ajattelee.

Tavoitteenani on siis ikuinen sunnuntai. 

Ei hullumpaa. 

 

Tämä biisi ei sinällään liity mitenkään postauksen aiheeseen. 

Paitsi, että se on käsittämättömän kaunis ja voimauttava, juuri sellainen joka antaa puhtia toimia omien ideologioiden mukaan eikä niin kuin yhteiskunta määrää..