Ajatuksia ja aikaansaannoksia

Postasin aiemmin nahkalaukusta, jota olen alkanut valmistamaan. Noh, nyt se on valmis. En oikein tiedä mitä mieltä olisin lopputuloksesta. Toisaalta pidän, mutta toisaalta en sitten kuitenkaan. Jokin siinä mättää. Suhteet? Väri? Kokonaisuus? Jokin.

Tässä on ehkä huomioitava se, että olen itse itseni pahin arvostelija. Osaan mollata itseni todella tehokkaasti maan rakoon. Oikein nuijin itseäni ja sitten ryven siellä itsesyytöksessä. Voisin jopa sanoa, että olen suorastaan huippulahjakas (!!) tässä toiminnassa. Saan haukuttua kaikki työni tulokset niin tehokkaasti, että useimmiten en koskaan tule käyttämään tekeleitäni missään. Jos jossain onnistun omasta mielestäni kohtuullisen hyvin, niin saatan siitä antaa itselleni henkisen selkään taputuksen. Mutta sitten alan miettiä, että miten olisin saanut työstä vielä paremman ja lopulta tulen siihen tulokseen, että ei sitä --- (ajattele esim. laukku, vaate, koru) kannata käyttää.. Että niin, pohjaton kuilu on itsensä mollaamisen taito. Oravanpyörässä ollaan ja melkolailla pysyvästi. Toisaalta, näin pessimistinä ja ikuisena parempaan pyrkijänä, ei voi pettyä. (Koulussa meille yritettiin opettaa, että omia töitään pitää osata arvostaa ja antaa niille kuuluva kunnia. Joo-o, ideana tosi hyvä, mutta toteutus on ihan pirun hankalaa!)

Jaa niin, että miltä se laukku näyttää. No, tältä.

Ja sitten vain arvostelemaan. Ihan vapaasti vain. Antaa tulla. Sillä kukaan, ei kukaan, pysty sanomaan siitä sen pahempaa sanaa kuin mitä itse olen jo päästellyt. ;)

Olen saanut muutakin aikaiseksi. Nimittäin otimme Husbändin kanssa minusta mitat. Suureksi riemukseni mittanauhaa ei tarvinnut pingottaa niin pitkälle kuin aikaisemmin. Kropasta oli sulanut senttejä jonnekin, luultavasti tietokonepöydän alle. Hirmuinen oparistressi sulatti ja kadotutti kiloja hyvin tehokkaasti, jopa niin tehokkaasti, että vaatekokokin pieneni yhdellä numerolla. Jeij. Oli siitä kauhujen kokemusta jotain muutakin hyötyä kuin valmistuminen. Mutta niin, takaisin asiaan, eli mitat otettuamme pääsin tekemään uuden peruskaavan. Tekaisin sen suit sait sukkelaan ja aloin kuosittelemaan mekkoa. Ja nyt kuosittelu on valmis ja mekon valmistaminen voi alkaa. Mekon kankaaksi tulee kirpparilta löydetty ILMAINEN pliseerattu hame (pitkä, uutta villaa!). Hame oli suoranainen löytö, sillä kunnon laadukasta pliseerattua hametta et löydä enää mistään, et ainakaan ILMAISEKSI. Leikkelin tänään hameen palasiksi ja seuraava vaihe onkin sitten ompeleminen. Sovitetaan ja ommellaan. Ja sitten varmaan puretaan hiukan ja ommellaan taas lisää. Pahassa lykyssä puretaan taas ja kiroillaan kuin lappalainen. Sitten ommellaan ja sovitellaan. Ja sitten toivottavasti on valmista ja lopputulos näyttää hyvältä (jopa omaan silmään).

Nämä pirskatin helteet vetävät minusta kaiken positiivisuuden pois. Ehkä minun ei kannattaisi näillä helteillä tehdä mitään muuta kuin kömpiä kellariin ja murista pimeässä yksikseni (pelkään pimeää, joten valot joutuisin kuitenkin laittamaan päälle. En oikein pidä kellareistakaan, joten en taida sinnekään uskaltautua. Eli sekin idea on tuhoon tuomittu!). Tuntuu nimittäin siltä, että kaikki mihin kosken menee plörinöiksi ja kaikki ajatukset, jotka päähän pilkahtavat muuttuvat mustiksi. Ehkä ei pitäisi myöskään postausta tehdä tässä mielen tilassa. Mutta hei, onhan sitä nyt JOTAIN tehtävä töiden lisäksi tai muuten tulee lopullinen pimahtaminen. Niin, että sori, mutta nyt on postaus kaukana aurinkoisesta. Koska ulkona paistaa aurinko ja on pirskaleen kuuma. Sanoinko jo, että vihaan kesää? Jos en, niin ilmoitanpa nyt, että VIHAAN kesää ja hellettä. MUR.

Syksy-talvi 2011-2012

Jesh. Juhannuksesta on selvitty ja syksyn odottaminen alkaa. Jippii! Rakastan syksyä miltei yhtä paljon kuin talvea. Fiilistelinkin syksyn tulemista surffailemalla ihailemieni designereiden sivuilla ja kokoamalla niiltä tulevan syksyn ja talven muotia. Oma tämän hetkinen top 4 designerlista on seuraavanlainen: Elie Saab, Yohji Yamamoto, Issey Miyake ja Carolina Herrera. Voisin viettää kunkin suunnittelijan sivuilla tuntitolkulla. Ihailtavaa on vaikka kuinka paljon! Jokainen suunnittelija on erilainen, mutta kuitenkin heissä on jotain samaa, joka viehättää minua suuresti. Värimaailmat ovat harmoonisia, sointuvia. Vaatteissa on yksinkertaisuutta ja jipokkuutta. Välillä revitellään reippaasti ja sitten taas ollaan hillittyä. Mielenkiintoista! Ja ah, niin inspiroivaa!

Elie Saabin syksy-talvi mallisto on jälleen klassisen kaunis. Vaatteet ovat linjakkaan naisellisia, ajattomia. Jokainen vaatekappale on taidokkaasti ja laadukkaasti valmistettu. Ja värit, voi nam. Tyylikästä!

Yohji Yamamoto, josta olen postannut jo aiemminkin, pääsee ehdottomasti top 4 listalleni. Tämä mies tietää mitä tekee! Vaatteet ovat äärimmäisen mielenkiintoisia erikoisine leikkauksineen ja liehukkeineen. Värit ovat harmoonisia, sointuvia. Uusi mallisto huokuu rockia ja suomalaiseen makuun sointuvaa synkkyyttä. Osuu ja uppoo, ainakin meikäläiseen!

Ja toinen idänmaan muotisankari, Issey Miyake. Erikoiset leikkaukset ja näyttävät yksityiskohdat takaavat sen, että nämä vaatteet muistetaan ja huomataan. Erikoiset leikkaukset ja yksityiskohdat kolahtavat omaan jipokkuutta kaipaavaan sieluuni.

Ja Carolina Herrera. Tämä nainen osaa asiansa, ihan ehdottomasti. Herrera korostaa naisellista pehmeyttä upeilla kankailla ja hienovaraisen moninaisilla yksityiskohdilla. Hänen vaatteissaan mitään ei ole liikaa, jokainen yksityiskohta on tarkkaan mietittyä. Ja ne värit, taivaalliset!

Edellä mainittujen ihanuuksien lisäksi kannattaa käydä kurkkaamassa myös näiden designereiden sivuja ja syksyn muotituulia: Junko Shimada, Sonia Rykiel ja Vera Wang.

Syksy, tule jo!

Vähän kaikkea

Ripaus sarjakuvaa, hitusen leivontaa ja pikkasen myös niitä pikkunäppäriä puuhasteluja. Niistä on tämä postaus tehty.

Ensiksi niistä sarjakuvista. Seinän täydeltä sarjakuvaa-postauksessa esittelin kuinka olemme alkaneet kokoamaan seinälle omia suosikkihahmojamme sarjakuvamaailmasta. Nyt seinälle on ilmestynyt yksi suosikeistani eli Mummo. Ja onpa muutamat ruman väriset kehykset saaneet pintaansa uuden kauniimman värin. Välttämättä ei ole vaikeaa arvata mitä väriä uudet kehykset ovat. Jep, valkoisethan ne. Maalausprojekti on ollut mielessä jo pitkään, mutta vasta nyt sain sen toteutettua. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

ennen

ennen

nyt

uusin täydennys: Mummo

Ja sitten siitä leivonnasta. Aiemmin tällä viikolla hohhailin sitä mitä leipoisin töihin vietäväksi. Nyt minä olen sen keksinyt! Surffailin Martha Stewartin sivuille tsekkailemaan josko sieltä löytyisi jotain inspiroivaa. Ja löytyihän sieltä: mansikka cupcaket. Aina yhtä luotettava tuo Martha. Pelastaa melkein hädästä kuin hädästä. Pitäis vissiin laittaa menemään kiitoskorttia, kun on niin oivallinen nainen. Tai ehkäpä kiitokset pitäisi osoittaa Marthan työmuurahaisille, niille kaikille työntekijöille jotka mahdollistavat Mathan imperiumin olemassa olon.
Mutta niin, työtoverit tulevat saamaan kesäisen makuisia ja tyttömäisen söpöjä cupcakeja. Toivottavasti maittaa.

Ja sitten niitä lupaamiani pikkunäppäriä. Mielessä on pyörinyt hyvän tovin idea laukusta jos toisestakin. Toissa iltana päätin ryhtyä toteuttamaan yhtä ideaani. Tähän hetkeen mennessä olen saanut leikattua laukun palaset ja taiteiltua kukkakoristukset. Laukku valmistuu vaalean beigestä nahasta ja valkoisesta silkistä (silkkiä tulee laukun sisäpuolelle, ehkä). Tuo nahka on odottanut oikeaa ideaa sellaiset 4 vuotta. Nyt vihdoinkin uskalsin ryhtyä silpomaan sitä ja toteuttamaan pitkään muhinutta ideaa. Johtotähtenä on toteuttaa malliltaan simppeli iltarientoihin sopiva kirjekuorilaukku. Laukun jippona tulee olemaan kukkakoristeet. Harmoonista ja simppeliä.

Hmmm..

Päivät kuluvat ohi kuin huomaamatta. Kohta ollaan jo juhannuksessa. Käsittämätöntä. Koulun loppumisesta on aikaa kohta kuukauden päivät. Hui. Tuona aikana olen kerennyt myllertää alhaistakin alhaisemmassa uskon puutteessa ja tulevaisuus on näyttänyt mustalta, pikimustalta. Mustien hetkien jälkeen olen koettanut nähdä asioissa valoisan puolen ja elää tässä hetkessä, rentoutua, puuhailla pikkunäppäriä. Yksi pikkunäppärä puuhailu on ollut Amigurumi-kirjan mukaan tehty Mr. Bunny!

Tällaiset pikkunäppärä puuhastelut on käteviä silloin, kun kädet tarvitsevat tekemistä ja pää vapaata ajattelumoodia. Siksipä värkkäsin Mr. Bunnyn, täysvalkoisena tietenkin.

Viime aikoina on japaniaiheiset ja itäiseen maailmaan liittyvät asiat kiinnostaneet.. Olen huomannut ihailevani yhä enenevissä määrin japanilaisia suunnittelijoita, kuten jo muutamista edellisistä postauksistakin voi huomata (Kirjoja kirjoja, Sporttista sen olla pitää?). Niin, ja amigurumeista innostuminen on hämmästyttävää sillä minähän en voi sietää anime-tyyliä. Ja amigurumithan on animea. Hm. Maailma on ihan sekaisin näinä päivinä. Ehkäpä tällainen sekoileminen on sitä "itsensä etsimistä". Mene ja tiedä, mutta tämän tytön päässä on harhaillut vaikka minkälaista bisnesideaa ja muutakin ideaa. Välillä tuntuu siltä, että aivot sanoo kohta poks ylikuormittumisen vuoksi. En osaa lomailla ja nauttia vapaa päivistä ennen kuin tiedän suurin piirtein mitä tulevaisuus tuo tullessaan. En haluaisi enää etsiä itseäni vaan alkaa tahkomaan uraa ihan todella. Mutta ehkä tämä tekee hyvää. Jonain päivänä vielä näen tämän hetken positiiviset puolet, mutta tällä hetkellä niitä on hieman hankala nähdä. Kenties risukasaan pilkottaa valoa jostain, mutta vielä en ole sitä reikää hoksannut.

Kaiken kukkuraksi pitäisi saisin keksiä mitä leivon töihin vietäväksi. Tällä viikolla tulee ikämittariin taas yksi vuosi lisää ja sen vuoksi pitäisi työkavereille viedä jotain makiaa. Tietäis vain että mitä. Ajatuksissa on pyörinyt mansikkaraparperikermaunelmahöttökakku, mutta sen idean minä skippasin. Tuppaa olemaan liian hankala kuljetettava. Entäs sitten cupcakeja? Viimeksi vein Stewartin ohjeilla tehtyjä hillotäytteisiä ja suklaakuorrutteisia cupcakeja. Ehkä ei siis cupcakeja, ei ainakaan samanlaisia. Entäpäs sitten jonkinlaisia keksejä? Tai kääretorttu? Tai pullapitko? Hmmm... pitänee vielä hioa ideaa ja vierailla vaikkapa siellä Stewartin sivuilla.

Stewartin sivujen lisäksi olen viime aikoina viihtynyt huolestuttavan hyvin Pinterestin sivuilla. Se vain on niin käsittämättömän hyvä paikka kerätä ideoita ja ihastella toisten aikaan saannoksia. Toinen toistaan hengästyttävämpiä kuvia läsähtää silmien eteen ja siinä sitä sitten ollaan, ihmeissään ja innoissaan, ideoita pää pulputen. Olen koukussa, totaalisen addiktoitunut. Tottahan sinä olet jo käynyt vierailemassa Pinterestin sivuilla?  Jos et ole, niin hopihopi!

Maistiasia koukuttavan sivuston antimista:

Sitten joskus, jos on monikerroksinen koti, niin liukumäki yhdistettynä portaisiin on ihan must-juttuja! Arkielämän hauskuuksia! Indeed!

Sporttista sen olla pitää?

Urheiluvaatteet ovat näinä päivinä hyvin jipokkaita. Niissä on yksinkertaisuutta, ergonomiaa ja niitä JIPPOJA. Urheiluvaatteet ovat siis todella jees. Varsinkin Adidaksen Y-3 malliston vaatteet ovat todella mielenkiintoisia ja inspiroivia. Ne eivät tottele totuttua sporttivaatekaavaa, vaan ovat ihan jotain uutta, jotain japanilaiselle Yohji Yamamotolle tyypillistä erilaisuutta. I like!

Sporttivaatteet ovat siitä mielenkiintoisia, että näin musta-valkea-harmaa-väriskaalan rakastajana, tykkään hirmuisesti niiden värimaailmasta. Vaate voi olla vaikka kirkuvan keltainen tai muhevan punainen, mutta kappas vain, minä tykkään. Ihmeellistä. Ehkä siihen vaikuttaa se, että urheiluvaatteet miellän sähäköiksi, normaalista poikkeaviksi asuiksi. Vaikkakin esim. juuri Yamamoto esittääkin, että sporttivaate voi olla jotain ihan muutakin kuin se perinteinen kolmiraitaverkkariasu..

Yksi suurimmista heikotuksen aiheuttajista sporttivaatepuolella on Haglöfs. Herrajestas mitä ne naapurimaan suunnittelijat osaakaan tehdä! Tuotteet ovat yksinkertaisia muotokieleltään, mutta auta armias minkälaisia ominaisuuksia vaatteisiin onkaan ympätty: on vaikka minkälaista taskua ja tuuletusaukkoa.. niin ja nykyään suurin osa tuotteista on kierrätysmateriaaleista valmistettuja. Lisäpojot siitä! Niin, ja Haglöfsin tuotteissa parhaimman näköiset on ne kirkkaimman väriset. Äärimmäisen kummallista!

Nykyisin suurimmalta osaltaan urheiluvaatteet näyttävät aivan joltain muulta kuin urheiluvaatteelta. Niillä on urheiluvaatteen ominaisuudet (ergonomia, materiaalit), mutta ulkonäkö jotain aivan muuta. Senpä vuoksi allekirjoittanut saakin suurimmat kicksit kuvakollaasin tyylisistä vaatteista. Joten kyllä, sporttista sen olla pitää!

Maalla on mukavaa

Niin, maalla ja erityisesti kotipaikkakunnallamme on mukavaa. Ainakin silloin, kun on paljon kivaa tekemistä! Husbändin ensimmäisen oikean kesäloman kunniaksi ajelimme viikonloppuna kotipaikkakunnallemme viettämään maalaiselämää ja kalastelemaan. Ja voi pojat, kun siellä on niin kaunista. Valon ja varjon leikkiä, heijastuksia, runsautta, värejä. Puhdasta ilmaa, siitepölyä (atsiih!), maalaistuoksuja. Rauhaa.

Kyllä se vain niin on, että sitten joskus, kun on oman kodin aika, niin sen tulee olla maalaismaisemissa. Kaupungissa on kiva elää, mutta kyllä maalaistytön on päästävä takaisin luonnon helmaan. Sillä ehdolla kuitenkin, että kaupunkiin ei ole mahdottoman pitkä matka. Tai ainakaan kauppaan ei olisi pitkää matkaa, varsinkaan lanka- ja kangaskauppaan. Niin, ja leffateatterin tulisi olla myös suhteellisen lähellä. Niin, ja olisihan se kiva, jos työpaikallekaan ei olisi kohtuuttoman pitkästi. Että niin, löytyiskö meille sellaista pientä (tai suurempaakin?) soppia mihin oman kodin pykäisi?

Tämä viikko on mennyt töissä pakertaessa. Kesälomien vietto on vihdoin alkanut ja töitä on sitten sen mukaisesti. I like! Olen sellainen työhiiri, että olen iloinen päästessäni tekemään edes jotain. Tässä koulun loppumisen jälkeen on ollut niin orpo-olo, kun ei ole ollut deadlineja, eikä mikään projekti odota valmistumistaan. Olenhan minä tässä kehitellyt mielessäni vaikka minkälaisia prokkiksia niille päiville ja viikoille, jolloin ei ole hirveämmin töitä.. Koska aina pitää olla tekemässä jotain.

Lopuksi herkuttelukuvia maalaismaisemista.. kyllä näissä kuvissa sielu lepää. Vai kuinka?

 

 

rantahiekkaan lepertelyä.. klassikko!

Taas niitä kirjoja

Valmistujaislahjaksi sain apilta ja langolta lahjakortin kirjakauppaan. Mikä riemastuttava lahja! Maanantaina kävin heti hupuloimassa kortin ja nyt olenkin innokkaasti tutkaillut hankkimiani opuksia. Ostin Alphonse Muchan teoksista kootun opuksen sekä jo aiemmin himoitsemani Surrur-kirjan.

Kirjakauppaan mennessäni minulla oli suurpiirteinen tieto siitä mitä tulen ostamaan.. mutta sitten kun tutkin valikoimia ja silmiini osui Muchan kirja, niin eihän siinä voinut kuin laittaa suunnitelmat uusiksi. Olen ihaillut Muchan tyyliä ja teoksia jo kauan. Kuvitukset ovat äärimmäisen kiehtovia värikkyydessään ja kimuranteissa kuvioissaan. Kuvissa ei ole mitään liikaa vaikka ne ovatkin runsaita kuviomaailmantaan. Värit ovat harmooniset, mutta runsaat. Ostinkin kirjan inspiraation lähteeksi ja innoittajaksi.

Ja sitten se Surrur-kirja. Mikä inspiraation lähde se onkaan! Kirjan sivuilla tulee ajoittain vastaan miete-/kannustelauseita. Nämä lauseet kolahtivat minuun niin syvälle.. niissä on juuri sellaista sanomaa jota juuri nyt tarvitsen. Niistä huokuu luottamus ja usko siihen miten omien unelmien toteuttaminen kannattaa. Ja se, että toteuttaa niitä unelmia pelkäämättä. Kerrassaan loistavaa. Tulen varmasti lukemaan kirjan starojen ajatuksia vielä monesti.. kerään niistä uskoa ja voimaa omaan tekemiseen. Sillä ovathan hekin joskus olleet samassa tilanteessa.. valmistuneita ja valmiina kohtaamaan suuri maailma.

Kukkia

Kaikenmoisessa juhlinnassa, ja juhlakaluna olemisessa, on se kivaa, että yleensä silloin saa kukkia. Kauniita kukkia, jotka hurmaavat väreillään ja muodoillaan. Näin tapahtui myös viikonlopun pienimuotoisilla valmistujaisjuhlilla, joilla oli suotuisa vaikutus maljakoiden täyttymiseen.. Oli hämmästyttävää huomata, että kaikki kukat olivat samaa värimaailmaa; hentoa pinkkiä, purppuraa, valkoista. Kenties kaikki kukkien antajat olivat käyneet samassa kukkakaupassa? Mene ja tiedä, mutta hauska seikka kuitenkin. Tällä hetkellä kukat ovat vielä terässään ja loistossaan, hurmaavat pelkällä olemassa olollaan.

On se vain jännä miten kukat piristävät kodin yleisilmettä. Ja nimenomaan leikkokukat. Niillä saa helposti, ja melko halvalla, kotiin väriä ja keveyttä. Näin kesäaikaan pitäisi muistaa useammin tuoda kukkia sisälle.. käydä nappaamassa pellon reunamilta, luonnon omasta kukkakaupasta, kimppu leikkokukkia. Lannoittamattomia, luonnonkukkia. Tosin, näin kaupunkilaisena pellon löytäminen on hitusen hankalaa.. varsinkin, jos haluaisi mennä jalansiten hakemaan.

"Tee sitä, mihin uskot ja usko siihen mitä teet. Kaikki muu on ajan ja voimien tuhlausta."

Vielä kaksi kuukautta..

.. ja sitten pääsemme Husbändin kanssa "lomailemaan"! Jihuu! Tätä matkaa on odotettu! Suorastaan kuolattu. Minä ehkä enemmän, mutta rakkaalla husbändilläkin alkaa lomakuume jo nousemaan. Eilen oli kuulemma lomakuumetta jo sellaiset reippaat 37 astetta. Lämpenemään päin siis.

Mihinkäs matka sitten suuntautuu? No Pariisiin tietenkin! Tarkkaavaisimmat ovat tämän edellisistä postauksista saattaneet hoksatakin. Lemmenlukoista kirjoittaessani heittelin ilmoille ajatusta, että josko me husbändin kanssa vietäisiin oma lemmenlukko jonnekin Pariisin silloista.. viskattaisiin avain sitten Seineen...

Oi että. Kutkuttava ajatus koko Pariisi. Siellä on vaikka ja mitä nähtävää ja koettavaa.. olen luetellut pitkän rimpsun missä kaikkialla pitää viikossa keretä käydä. Husbändi tokaisikin, että ei siitä mitään lomaa tule.. ennemminkin hirmuinen urheilumatka! No, kenties. Mutta kun sinne asti menee, niin tottahan tuota pitää KAIKKIALLA käydä! Matkamme etappeihin kuuluu esim. Louvre (tottakai!!), Notre Dame (no hei haloo, ehdottomasti!), Riemukaari (jep jep!), Eiffel (vaikka kuinka pelottaa korkeat paikat, niin sinne on mentävä!!), Amelien kahvila (vasta hoksattu asia, mutta todellinen pakkokäyntipaikka näin leffaintoilijana!), niin ja Moulin Rouge (todellakin! Ihan yhtä must juttu kuin Amelien kahvila!), Versailles (tietty!), Disneyland (lapsuuden haaveista totta, ehdottomasti!!)....... ja ja ja... huoh! Ei malta odottaa!

Lomakuume on ainakin 39 astetta. Ei siis vielä aivan huipussaan, mutta paha kuitenkin. Lääkkeeksi ostin tänään Pariisin kartan.. pääsee jo tsekkaileen reittejä miten pääsee minnekin. Kivaa..

Kanada

Jostain ihmeestä on iskenyt hillitön Kanada innostus. Tahtoisin pakata kimpsuni ja kampsuni ja suunnata kohti Kanadaa. Tekemään töitä, kehittämään kielitaitoa ja saamaan ahaa-elämyksiä. Tekisi mieli repäistä ja tehdä jotain suurta ja mullistavaa vielä kun siihen on mahdollisuus! Nyt kun kaikki ovet ovat avoimina, niin miksei sitten vain lähtisi toiselle puolen maailmaa etsimään itseään ja tulevaisuuden suuntaa?

Miksi juuri Kanadaan? Eniten kiehtoo se, että se on Ameriikan mantereella. Ja että siellä on suht samanlainen ilmasto kuin meillä. Jos jollekin on vielä jäänyt epäselväksi, niin minä VIHAAN hellettä!! Kesä on persiistä, jos se on samanlainen kuin viime kesä. Joten, siksikin Kanada voisi olla mulle/meille passeli. Ja onhan siellä ihan superkaunista, koska on vuoristoa, vettä, metsiä... ah!

Minua on kiehtonut amerikkalainen elämäntyyli - ja kulttuuri jo pidemmän aikaa. Se on jotain niin toisenlaista kuin meillä täällä Euroopassa. Siellä kaikki on niin suurta ja ihmeellistä. Ehkä. Kenties se on vain ovela keino markkinoida ja saada Amerikka tuntumaan maailman vaikutusvaltaisimmalta mantereelta.. mene ja tiedä. Sinne kuitenkin tahdon. Jos ei nyt sitten pidemmäksi aikaa, niin täytyy sinne päästä edes vierailemaan.

Elämä tuntuu juuri nyt olevan jonkinlaisessa murroskohdassa. Tällä hetkellä määrittelen loppuelämäni suunnan.. pitää siis punnita kaikkia vaihtoehtoja hartaasti ja vakavasti. Tilanne on kutkuttavan jännittävä, mutta samalla hyvin ahdistava. Tahtoisin tietää heti mitä ensi vuonna tai seuraavan vuosikymmenenä teen, ja missä sitä jotain teen. Tahdon sen tiedon haltuuni nyt ja heti.

Loppuun hiukkasen fiilistelyä Kanada-kuvien muodossa..

Ottawa

Toronto

kuva täältä

Niagaran putoukset

Kansallispuistosta

Muotoilija

Niin, virallisesti olen nyt muotoilija (amk). Teolliseen suunnitteluun erikoistunut vaatetusmuotoilija. Tie tähän pisteeseen on ollut pitkä ja kivikkoinen. Välillä pää on hiponut pilviä onnesta ja innostuksesta, ja välillä on rämmitty pohjamudissa ja manattu kaikkea. Helpolla todistus ei tullut. Töitä sai tehdä ihan tosissaan. Mutta kyllä se kannatti, kokemuksia ja oppia on saatu pienen kylän verran. Vielä en tiedä riittääkö tämä oppi vai vieläkö pitää jatkaa. Kiinnostusta jatkamiseen vielä olisi, mutta saas ny nähä.. pitää ehkä antaa mahdollisuus työelämällekin.

Neljä vuotta koulussa piti sisällään monen moista tehtävää ja kokonaisuutta. Ensimmäisen vuoden lopussa meidän tuli suunnitella Kontin Nuorisokampanjaa varten asukokonaisuus hyödyntämällä Kontin tuotteita. Kampanja oli haasteellinen, mutta antoisa. Koko projekti tehtiin Kontin kanssa yhteistyössä. Me suunnittelimme asut ja muotinäytöksen, kun taas Kontti antoi meille tarvittavat materiaalit ja tilat.

Kakkosvuotena meidän tuli suunnitella urheiluvaatemallisto pienryhmissä. Omalle ryhmällemme sattui aerobic-malliston suunnittelu. Otimme suunnittelun lähtökohdaksi punkrock-maailman. Ja hyvähän siitä tuli. Aerobic liikuntamuotona ei ole enää ehkä se kaikkein kiinnostavin ja pinnalla olevin, mutta silti puskimme siihen uutta elinvoimaa. Jos kaupoissa olisi meidän suunnitelmiemme kaltaisia liikuntavaatteita, niin voi pojat.. kyllä minäkin voisin aerobicata! :D

Beat - urheiluvaatemalliston lisäksi kakkosvuonna suunnittelimme sirkusaiheisen malliston. Mallistosta toteutimme yhden asukokonaisuuden, jonka esittelimme yleisölle muotinäytöksessä. Sirkusmallisto oli jokaisen henkilökohtainen ja siten ensimmäinen ns. näytön paikka. Työmäärä oli valtaisa, mutta jälleen kerran koko kurssi oli hyvin antoisa ja opettavainen. Samaan aikaan Funfairya työstäessäni järjestelin häitäni, joten tekemistä tuntui silloin olevan hiukkasen liikaa.. Burnoutti oli ihan nurkan takana, mutta niin vain siitäkin selvittiin. Ja tulihan siitä asukokonaisuudestakin ihan jees.

Kolmantena vuotena olin harjoittelussa Hurtta Collectionilla pari kuukautta, minkä jälkeen jäin sinne töihin kevät lukukaudeksi. Kolmas vuosi meni siis hyvin työntäyteisesti, ihka oikeiden töiden parissa. Hurtalla viettämäni aika oli äärimmäisen innostavaa ja koukuttavaa. Ja mikä parasta, sain halitella ja silitellä koiria työkseni! Voisiko olla kivempaa?! :D

Neljäs vuosi oli kiistatta rankin vuosi. Opinnäytetyö vei minusta kaikki voimat! Olin päättänyt, että oppariin pistän kaikki voimani ja uhraan sille kaiken minkä vain voin uhrata. Ja niinhän siinä sitten kävi, että kaikki mehut puristettiin viimeiseen tippaan. (opinnäytetyöni suunnitelmista en voi julkistaa kuvia, koska ne ovat salaista tietoa.. ) 
Ja jottei elämä olisi käynyt liian lepsuksi, niin samaan aikaan oparin kanssa aloin työstämään Sakupe Oy:lle uutta värillistä työvaatemallistoa. Onnekseni projektiin tuli mukaan Larissa Puruskainen! Ilman Larissaa olisin varmasti hyytynyt kaiken työmäärän alle! Sanonta, "mikä ei tapa vahvistaa!" osoittautui mitä paikkaansa pitävimmäksi tämän talven/kevään aikana. Mutta niin, työvaatemalliston suunnittelu osoittautui erittäin hauskaksi ja innostavaksi projektiksi. Intouduin ergonomiasta todella paljon ja toivonkin voivani jatkaa sillä saralla ihka oikeissa töissä. Tällä hetkellä valmistamamme asukokonaisuus on koekäytössä. Koekäytön pohjalta määräytyy se miten suunnittelemaamme mallistoa tullaan hyödyntämään.. aikas jännää!

Neljä vuotta piti sisällään monen moista opetusta ja ikimuistoista hetkeä. Nämä vuodet menivät hujauksessa, vaikka välillä tuntuikin, että ei minusta koskaan tule valmista. Mutta niin vain koitti sekin hetki. Ja se hetki on nyt! Ja tällä hetkellä tuntuu, että koko maailma on edessä ja voin tehdä mitä vain! Mutta miksi tuo ihastuttavan kutkuttava ajatus tuntuu niin pelottavalle?!