keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Tuumailua

Johan on taas vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta.
Syynä lienee joko alituisesti kipuileva niska tai mieltä kaihertava ajatus blogin lopettamisesta. 
Olen pallotellut ajatusta salasanallisesta, henkilökohtaisemmasta blogista. Tai ei kait tämä silloin olisi blogi, ennemminkin päiväkirja tai kaukana asuvien läheisten ajantasalla pito kanava. 
Hmm.. pitänee jatkaa tuumailua asian tiimoilta. 

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Höttöä, kiitos!

Tahtoisin lukea laadukkaan, romanttista höttöä sisältävän kirjan.
Oikein semmoisen siirappisen, mutta silti hyvän juonen omaavan.
Ei mitään harlekiini-pokkaria, 
vaan ihan kunnollisen kirjan mielenkiintoisine henkilöineen ja juonen käänteineen.
Plussaa on, jos kirja sisältää magiaa tai muuta yliluonnollista.
Että löytyisikö ehdotuksia?
 

tiistai 18. helmikuuta 2014

Reseptivinkkaus

Suussa sulavat ja herkullisen muhevat kookosunelmat.
Mm-m-mmmm.
Viime aikoina on iskenyt ihmeellinen kookosvillitys.
Unelmoin vaikka minkälaisista suklaa-kookosunelmista.
Edellä mainittu ohje pääsi testaukseen ja voin vain sanoa sen olevan mainio. 
Usko oli koetuksella palasia pyöritellessäni 
ensin sulassa suklaassa ja sitten kookoshiutaleissa, 
mutta niin vain lopussa kiitos seisoi.
Kyseisiä leivoksia meinasin pyöräyttää PartyLite-kutsuille. 
Jep, lupauduin emännöimään kynttiläkemuja.
Saas nähdä mitä  niistä tulee.. hurjat on suunnitelmat leivosten suhteen. 
Tiiä sitten siitä toteutuksesta.. ;)
Jos siellä ruudun takana häärää joku joka haluaa kauttani kynttilöitä itselleen, 
niin ilmoittautukoon spostiin (muotoiltua@gmail.com) tai kommenttiboksiin. 

Suklaakookosleivos
Niin!
Ja ihan pitää vinkata salmiakin rakastajille näppärästä reseptistä!
Nimittäin perinteiseen reseptiin on tullut nokkela muunnos:
Salmiakki Rocky Road
Jopa tällainen vähemmän salmiakkia ihannoiva piti kyseisestä versiosta.
Suosittelen testaamaan ja maistamaan!

Salmiakki Rocky Road

maanantai 17. helmikuuta 2014

Jumittaa edelleen...

...Mutta aiemmin mainittujen asioiden, 
tai no siis sarjojen, 
rinnalle on tullut uusia (ei sentäs korvaavia!) jumiuttajia.
Valtijatar on hyvällä maulla toteutettua romanttista höttöä, 
ripauksella valtakahnausta ja iiiihania vaatteita. 
Täytyy kyllä todeta, että aikakaudella johon sarja perustuu vaatteet olivat todellisuudessa jotain muuta, 
mutta ei anneta sen häiritä. Eihän?! Onhan ne vaatteet kuitenkin sinnepäin.. ja onhan ne kivoja kuitenkin.

Jo viime keväänä minua suuresti sykähdyttänyt Hakekaa kätilö! 
on palannut uusilla jaksoilla. 
Ja tämän hoksasin vasta eilen! Vasta kun toisesta tuotantokaudesta on mennyt jo kolme jaksoa. Kolme! Ja niitähän ei enää ole Areenassa nähtävissä. Peijoona sentäs! 
Tiesin, että se pyörii jälleen, mutta luulin sen olevan vain uusintaa. Kuinka väärssä olinkaan! Ja nyt olen menettänyt kolme kokonaista jaksoa. 
Argh! Sietämätöntä.

Kolmas erittäin vahvasti koukuttava sarja on jo 
viidelletoista tuotantokaudelle edennyt Midsomerin murhat.  
Tuo lauantai-iltojen ilahduttaja on vallannut paikkansa sydämestäni hitaasti, 
mutta sitäkin varmemmin. 
Mainio sarja, kerrassaan. 
Katalia konnia, murhia ja hyväntahtoisia, 
mutta äärimmäisen fiksuja poliisisetiä. 
Juu-u, voisi ne lauantai-illat pöllömminkin viettää. 
Vai mitä?

maanantai 10. helmikuuta 2014

Uusia tuulia

Olinpa aikamoinen. Rukkailin nimittäin tuota Jujun sisältävää-osiota. Poistin ne blogit, joita en enää pahemmin seuraa ja lisäilin tilalle omiksi suosikeiksi nousseita sivustoja. Ai että, kylläpä nyt taas kelpaa.. 

Kotonakin on uudet tuulet puhallellut. 
Olen nimittäin armaan mieheni toivetta kunnioittaen lisäillyt kotiimme väriä. 
Hyvin maltillisesti tosin, sillä edelleenkin valkoinen vain on niin in, ihqu ja pop. 
Ajanhengessä väriksi valikoitui vaalea turkoosi. 
(Mies kun ei jostain kumman syystä innostunut vanhasta roosasta tai hennon pinkinstä värimaailmasta. Hö.)
Mieheltä kysyttäessä asiasta vastaukseksi voisi tulla, 
että turhan vaalea, mutta ei takerruta siihen.
Lisäsin väriä oman mukavuusalueeni reunoja hipeltävän verran. 
Ja se on paljon se. 
Kultainen (tai tässä tapauksessa vaalean turkoosi) keskitie on löydetty. 

Pahoittelut kuvien laadusta.  Aamu + kännykkäkamera + kehno valaistus = Blaah.

Todistusaineisto A.)
Siellä sitä nyt on. Vaaleaa turkoosia. 
Huomaattekos. 
Oikein on tyynyä ja vilttiä. 
Niin ja taulussakin on samaa väriä. 
Huhhuijaa, mitä väri-iloittelua!


Todistusaineisto B.)
Juu, ja oikein verhoissa on sininen teksti. 
Herttileeri sentäs! 

Mutta juu, väriä silti. Oli hailakkaa tai ei. 

Ja vielä yksi uusi asia. 
Se akvaario. 
Siellä nimittäin on nyt asukkaita. 
Päätähtenä hilluu taistelukala (Taavi Pörhinen) 
ja sen kaverina liuta sini(!)neontetroja, lasimonneja ja helmimonneja.
 Kyllä on muuten lumoavaa katseltavaa. 
Ja haastava harrastus. Olosuhteiden kun pitää olla just eikä melkein. 
Taavi kun on erittäin herkkä veden koostumukselle. Mutta eipä se mitään. 
Haasteita tässä on jo vähän kaivattukin. ;P 

 Taavi Pörhinen. 
Huomatkaa värikoodaus.  

maanantai 3. helmikuuta 2014

Kohtalotovereita

Ehkä itsellä ei ole vielä sanoja kaikille asioille, kun ymmärrys omasta tilasta on kuitenkin suhteellisen tuore asia. 
Jollain tasolla tunnen, että olen aivovammautunut pari kuukautta sitten.. 
hämmentävää sinällään, koska kohta vietellään jo yhdeksättä "syntymäpäivää".

Sunnuntai aamuna kampesin itseni "aikaisin" ylös,
jotta sain katsottua Aamusydämellä-ohjelman.
Vierailijoina oli Pekka Hyysalo (!) ja Outi Leinonen (!!). 
Kannattaa katsoa, jos asia yhtään kiinnostaa. 
Itselle tuli taas kerran pari ahaa-elämystä..
Elämä aivovammaisena ei ole tuhoon tuomittu. 
Ei, ennemminkin edessä siintää hyvät ajat,
 kunhan alkuhankaluudet on selätetty.


keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Jumiutumisesta puheen ollen..

Holmes NYC on osoittautunut äärimmäisen koukuttavaksi ja jumiutumista aiheuttavaksi sarjaksi. 
Mutta viime päivinä Sherlock Holmesiakin koukuttavampi on ollut ranskalainen minisarja nimeltään Kuolleista palanneet
Olen liimautunut sohvaan enkä hievahda ennen kuin jakso loppuu.
Suosittelen!



Ja pelirintamalla Diablo III:nen on saamassa kovan kilpailijan Call of Dutystä.

Niin ja pukinkontista esiin kuoriutuneet akvaario ja Kitchenaid.
Voi pojat. 
  Nehän ne vasta jumiutumista aiheuttavatkin. Ja miettimistä!
Tämän hetken kuumimmat puheenaiheet ovat akvaarion sisustaminen (=timanttimaailma, of course!) ja minkälaisia kaloja akvaarioon muuttaa.
Ja kun tämä aihepiiri on käyty siltä kertaa läpi, niin seuraavaksi mietinnässä on seuraava leipomiskerta.
Voi pojat, voi pojat.

tiistai 14. tammikuuta 2014

Jumittaa

Jumiutuminen. 
Se on ilmeisesti yksi oireistani.
Jumitan tunnetiloissa (negatiivissa varsinkin) ja rutiineissa.
Jumiudun tekemään asioita samalla tavalla. Toistan ja vielä kerran toistan.
Sanoinko jo, että jumiudun?
Varmuuden vuoksi: jumiudun.

Tänään olen jumiutunut sohvan nurkkaan kuuntelemaan äänikirjaa. 
Sain Celia- kirjastoon oikeudet ja olen onnesta ymmyrkäisenä. Saan tahkottua kirjoja läpi samalla kun puuhailen kotiaskareita, lenkkeilen tai vain olen. Ja mikä parasta, saan vihdoin kuunneltua niitä kirjoja joita olen kunnankirjastosta yrittänyt saada käsiini iäisyydeltä tuntuvan ajan. Tahtomani kirjat ovat AINA menossa ja niihin on hillittömät jonot. Toistaiseksi olen Celiasta saanut kaikki ne äänikirjat, jotka olen halunnut. Loistavaa. 
Tähän toimintaan jumiudun hyvin mielelläni...


perjantai 10. tammikuuta 2014

Väsynyttä meininkiä

Viimeisimmästä postauksesta on aikaa. Pahoittelut siitä. 
Olen yrittänyt opetella lepäämään ja priorisoimaan asioita, jonka vuoksi blogi on joutunut hännän jatkoksi.

Kuntoutus Käpylässä on takana ja uusi arki edessä. 
Elämä on yhtä yritystä ja erehdystä. 
Lepääminen ja omien voimavarojensa mukainen eläminen on pirun vaikeita asioita.
...Kun tekisi mieli tehdä ja touhuta vaikken oikeasti jaksaisikaan.
Yliväsymys ja totaalinen uupumistila ovat arkipäivää. 

Päätehtävänäni nykyään on nukkua ja levätä. 
Kuulostaa ehkö taivaalliselta, mutta sitä se ei ole, koska en osaa sitä. 
Suorittajaminäni huutaa pää punaisena raivosta, kun en osaa jotain asiaa täydellisesti. 
Kapinoin ja käyn sisäistä kamppailua itseni ja vammani välillä. Kuulostaa jakomielitautiselta, mutta voin kertoa, että diagnoosini on kaikkea muuta kuin hulluus. Olen "vain" aivovammainen. 

 Aivoni ovat vialliset eivätkä ne ymmärrä, että nyt tartteis nukkua. Ei sitten millään. Vaikka luomet painavat tonnin ja silmiä kaihertaa; matelen eteenpäin kuin etana ja ajatukset tahmovat. 
Tiedän, että minun pitää nukkua, mutta en vain saa itseäni lepäämään. 
Aloitekyky on jäänyt yliväsymyksen jalkoihin.
Jos joskus pääsen pötkölleen niin aivoissa käy sellainen kuhina, että voi hyvät hykkyrät sentään... yritä siinä sitten nukahtaa tai pysyä unessa, kun muurahaismaisesti ajatukset kulkevat miljoonaa eri polkua pitkin ties minne. 

Välillä onnistun ja silloin on hymy herkässä. Oikeastaan onnistumisenhetkiä on ollut paljon enemmän kuin ennen kuntoutusta, joten suunta on selkeästikin oikea. Pitäisi vain muistaa olla itselleen armollinen ja antaa aikaa. 

Tiedän, että joulu meni jo, mutta tämä vain on niin ihana ja mieltä piristävä video.. Niin ja hei, jouluunhan on enää  11 ja puoli kuukautta... ;)