Saikku alkaa tuottamaan tulosta.
Eilinen tohtorilla visiteeraaminen tuotti hymyn huulille kivusta huolimatta.
Tohtorisetä tuikkas kortisonipiikin niskaan ja kehoitti olemaan varovainen.
Voi kuulemma tasapaino heitellä.
Ei se onneksi heitellyt. Kipua kuitenkin tuotti ja nyt on niska kosketusarka. Auts.
Hymyn huulille toi kuitenkin uutinen neurologisen tilan paranemisesta.
Viime visiitillä en saanut ihan niin mairittelevia tuloksia erinäisistä pikatesteistä mitä tohtori minulla teetti, mutta eilen.. voi pojat, niin vain olin parempana.
Vielä en ole parantunut, enkä tule koskaan olemaankaan täysin parantunut, mutta olin jo huomattavasti parempana.
Kunnon tuuletukset ilmaan!
Kuukauden tekemättömyys on saanut ihmeitä aikaan!
Juhuu!
Vielä on kuitenkin matkaa ihmismäiseen eloon.
Ensi viikolla menen käymään Helsingin Rouva Tohtorin luona.
Saas nähä minkälaisen tuomion sieltä saan..
Tässä kuukauden aikana olen kerennyt katsomaan tsiljoona elokuvaa (mm. Harry Potterit, Sherlock Holmes 1 ja 2, Captain America, Apinoiden planeetan synty...) ja sarjaa läpi (Big Bang Theory, Sinkkuelämä-boksi vetelee viimeisiään ja Game of Thronesia katsotaan jo toiseen kertaan). Pukin paketista saamaani kirjakaupan lahjakorttia höyläsin suurella riemulla ja vielä innokkaammin olen lukenut löytämiäni aarteita (mm. Pieni potenssipuoti, Veren perintö (Sookie Stackhousea), Adoptiomatka).
Olen siis todellakin ottanut kirjaimellisesti sen etten saa tehdä mitään.
Ilmankos on tullutkin hyviä tuloksia..
Tekemättömyys tekee kuitenkin hallaa meikäläisen päänupille.
Sillä kun ei ole mitään tekemistä.
Ajatukset kiertää kehää ja koettaa saada vastauksia mitä ihmeellisempiin dilemmoihin.
Vielä en ole päässyt mihinkään tulokseen urakehityksien ja tulevaisuuden visioiden kanssa. Aiemmin tehdyt suunnitelmat on nyt pyyhkäisty romukoppaan, niillä ei tehdä enää mitään. Kaikki on aloitettava alusta ja mietittävä mitä voin tällä kenkulla keholla tehdä.
Mä vain sanon, että mun pää ja kroppa ei kuulu samaan pakettiin. Jossain on mennyt osat sekaisin. Pääni voisi tehdä vaikka ja mitä sellaista mihin kroppani ei ole kykeneväinen.
En kuitenkaan halua, että seitsemän vuotta tiukkaa opiskelua menee hukkaan. En todellakaan. On siis keksittävä jokin jippo, jokin kiertotie.. toistaiseksi en ole keksinyt mitään.
No mutta, tällä hetkellä pääprioriteetti on parentumisessa (en voi parantua täysin, joten minä parennun.. ).
Nyt siirryn päänuppini kera New Yorkiin, tai ainakin miltei, sillä Sinkkuelämän viimeisen tuotantokauden jaksot alkavat ihan just pyörimään ruudulla.. ei tämä sairaslomailu sittenkään niin pöllömpää ole..
Eilinen tohtorilla visiteeraaminen tuotti hymyn huulille kivusta huolimatta.
Tohtorisetä tuikkas kortisonipiikin niskaan ja kehoitti olemaan varovainen.
Voi kuulemma tasapaino heitellä.
Ei se onneksi heitellyt. Kipua kuitenkin tuotti ja nyt on niska kosketusarka. Auts.
Hymyn huulille toi kuitenkin uutinen neurologisen tilan paranemisesta.
Viime visiitillä en saanut ihan niin mairittelevia tuloksia erinäisistä pikatesteistä mitä tohtori minulla teetti, mutta eilen.. voi pojat, niin vain olin parempana.
Vielä en ole parantunut, enkä tule koskaan olemaankaan täysin parantunut, mutta olin jo huomattavasti parempana.
Kunnon tuuletukset ilmaan!
Kuukauden tekemättömyys on saanut ihmeitä aikaan!
Juhuu!
Vielä on kuitenkin matkaa ihmismäiseen eloon.
Ensi viikolla menen käymään Helsingin Rouva Tohtorin luona.
Saas nähä minkälaisen tuomion sieltä saan..
Tässä kuukauden aikana olen kerennyt katsomaan tsiljoona elokuvaa (mm. Harry Potterit, Sherlock Holmes 1 ja 2, Captain America, Apinoiden planeetan synty...) ja sarjaa läpi (Big Bang Theory, Sinkkuelämä-boksi vetelee viimeisiään ja Game of Thronesia katsotaan jo toiseen kertaan). Pukin paketista saamaani kirjakaupan lahjakorttia höyläsin suurella riemulla ja vielä innokkaammin olen lukenut löytämiäni aarteita (mm. Pieni potenssipuoti, Veren perintö (Sookie Stackhousea), Adoptiomatka).
Olen siis todellakin ottanut kirjaimellisesti sen etten saa tehdä mitään.
Ilmankos on tullutkin hyviä tuloksia..
Tekemättömyys tekee kuitenkin hallaa meikäläisen päänupille.
Sillä kun ei ole mitään tekemistä.
Ajatukset kiertää kehää ja koettaa saada vastauksia mitä ihmeellisempiin dilemmoihin.
Vielä en ole päässyt mihinkään tulokseen urakehityksien ja tulevaisuuden visioiden kanssa. Aiemmin tehdyt suunnitelmat on nyt pyyhkäisty romukoppaan, niillä ei tehdä enää mitään. Kaikki on aloitettava alusta ja mietittävä mitä voin tällä kenkulla keholla tehdä.
Mä vain sanon, että mun pää ja kroppa ei kuulu samaan pakettiin. Jossain on mennyt osat sekaisin. Pääni voisi tehdä vaikka ja mitä sellaista mihin kroppani ei ole kykeneväinen.
En kuitenkaan halua, että seitsemän vuotta tiukkaa opiskelua menee hukkaan. En todellakaan. On siis keksittävä jokin jippo, jokin kiertotie.. toistaiseksi en ole keksinyt mitään.
No mutta, tällä hetkellä pääprioriteetti on parentumisessa (en voi parantua täysin, joten minä parennun.. ).
Nyt siirryn päänuppini kera New Yorkiin, tai ainakin miltei, sillä Sinkkuelämän viimeisen tuotantokauden jaksot alkavat ihan just pyörimään ruudulla.. ei tämä sairaslomailu sittenkään niin pöllömpää ole..
