Rauhallista

Olen yrittänyt ottaa rauhallisesti, jotta niska vahvistuisi ja olo paranisi, ja olenkin siinä onnistunut suhteellisen hyvin.

Kirjoihin uppoutuminen on osoittautunut parhaimmaksi tavaksi rauhoittaa eloa ja aivojen ylivilkkautta. 

Tällä hetkellä todellisesta maailmasta minut erkaannuttaa Dan Brownin Inferno. Alku on ollut erittäin lupaava; samanlailla imaisee mukaansa kuin muutkin Brownin kirjat. 

Viime viikolla rauhallinen elämä koki pienen hurrikaanin, kun sain iloisen kirjeen Kelalta. 

Kyllä, Kelalta, luit aivan oikein. 

Joskus hekin osaavat yllättää iloisesti.

Pääsen ensi kuussa kuntoutukseen.

Eihän siinä mennytkään kuin kahdeksan ja puoli vuotta, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Odotan kuntoutusjaksoa innolla ja jännityksellä.

Pääsen paneutumaan kunnolla tilanteeseeni ja toivottavasti saan vastauksia mieltä kuohuttaviin ja painaviin asioihin.

 Kuntoutuksen ainoa iso miinus on se, että se järjestetään Helsingissä. 

Tulen olemaan erossa miehestäni kolme viikkoa ja vapaan viikonlopun jälkeen vielä kaksi viikkoa.

Huhhahhei. Viimeksi niin pitkä ero meillä on ollut miehen armeija aikaan.

Sanoisin, että ikävä tulee olemaa kova, mutta ehkä se tekee meille hyvää.. Olemmehan koko ajan olleet kuin paita ja peppu, joten pieni happirako saattaa tehdä hyvää.

Että sellaista tänne. Rauhallista eloa tai ainakin rauhallisuuteen pyrkivää eloa. 

Uusi koti

Tavarat asettuvat hiljalleen paikoilleen, taulut löytävät seiniltä paikkansa, koti alkaa muodostua. 

Uusi koti. Meidän näköinen. Tai no, ehkä enemmän minun näköinen rimpsuineen ja kynttiläkippoineen.. hupsii. Puolustuksekseni on sanottava, että löytyy seasta myös miehen mieleen olevia elementtejä, asioita ja esineitä. Oikeasti. ;)

Muutto oli raskas. Vaikka valmistelut sujuivatkin hyvin ja saatiin paljon tehtyä ennen varsinaista muuttoa. Silti varsinkin meikäläinen teki aivan liikaa.. sen vuoksi jouduin jälleen minipantakuurille. Olo ei meinannut helpottaa alkuunsa, mutta nyt alkaa tuntumaan jo paremmalta. Rauhallisesti pitää edelleenkin ottaa, mutta sellaista se elämäni nykyään on.. rauhallista. 

Muutosta opin sen että kaikki mahdollinen kurottelu on ehdottomasti kielletty, samoin kuin vähänkin painavempien asioiden nostelu. Olen tiennyt nämä asiat, mutta niin ne vain pitää kantapään kautta oppia, että asia menee jakeluun. Pirskati vie. No, nytpähän tiedän. Minä en oikeasti saa tehdä juuri mitään. Se on ollut todella vaikea ymmärtää. Miten nuori ihminen ei voi tehdä mitään vaikka ulkoisesti näyttääkin terveeltä ja kykenevältä? Noh, ulkokuori voi pettää ja tässä tapauksessa pettääkin hyvin pahasti. Sisältä olen muussina, rikki, palasina. En ole ikäisteni kunnossa. En todellakaan.. mutta, se on vain ymmärrettävä ja elettävä sen mukaan. Asiat voisivat olla niin paljon huonommin. Tästä rauhallisesta elämästä on vain osattava nauttia. Ja nautinhan minä. Ainakin silloin kun aivoni antavat kropalleni rauhan.. :P

Elämä on siis vihdoin asettumassa urilleen uudessa kodissa; muuttokivut kaikkoavat ja huusholli alkaa näyttämään kotikoloselta. Pikkuhiljaa voi alkaa nauttia SYKSYSTÄ! <3

Ps. Kuvissa näkyy purnukoiden kehityskaari puhtaista tyhjistä purkeista, kansien maalaamiseen ja lopulta valmiisiin tuotteisiin..