Muotoilija

Niin, virallisesti olen nyt muotoilija (amk). Teolliseen suunnitteluun erikoistunut vaatetusmuotoilija. Tie tähän pisteeseen on ollut pitkä ja kivikkoinen. Välillä pää on hiponut pilviä onnesta ja innostuksesta, ja välillä on rämmitty pohjamudissa ja manattu kaikkea. Helpolla todistus ei tullut. Töitä sai tehdä ihan tosissaan. Mutta kyllä se kannatti, kokemuksia ja oppia on saatu pienen kylän verran. Vielä en tiedä riittääkö tämä oppi vai vieläkö pitää jatkaa. Kiinnostusta jatkamiseen vielä olisi, mutta saas ny nähä.. pitää ehkä antaa mahdollisuus työelämällekin.

Neljä vuotta koulussa piti sisällään monen moista tehtävää ja kokonaisuutta. Ensimmäisen vuoden lopussa meidän tuli suunnitella Kontin Nuorisokampanjaa varten asukokonaisuus hyödyntämällä Kontin tuotteita. Kampanja oli haasteellinen, mutta antoisa. Koko projekti tehtiin Kontin kanssa yhteistyössä. Me suunnittelimme asut ja muotinäytöksen, kun taas Kontti antoi meille tarvittavat materiaalit ja tilat.

Kakkosvuotena meidän tuli suunnitella urheiluvaatemallisto pienryhmissä. Omalle ryhmällemme sattui aerobic-malliston suunnittelu. Otimme suunnittelun lähtökohdaksi punkrock-maailman. Ja hyvähän siitä tuli. Aerobic liikuntamuotona ei ole enää ehkä se kaikkein kiinnostavin ja pinnalla olevin, mutta silti puskimme siihen uutta elinvoimaa. Jos kaupoissa olisi meidän suunnitelmiemme kaltaisia liikuntavaatteita, niin voi pojat.. kyllä minäkin voisin aerobicata! :D

Beat - urheiluvaatemalliston lisäksi kakkosvuonna suunnittelimme sirkusaiheisen malliston. Mallistosta toteutimme yhden asukokonaisuuden, jonka esittelimme yleisölle muotinäytöksessä. Sirkusmallisto oli jokaisen henkilökohtainen ja siten ensimmäinen ns. näytön paikka. Työmäärä oli valtaisa, mutta jälleen kerran koko kurssi oli hyvin antoisa ja opettavainen. Samaan aikaan Funfairya työstäessäni järjestelin häitäni, joten tekemistä tuntui silloin olevan hiukkasen liikaa.. Burnoutti oli ihan nurkan takana, mutta niin vain siitäkin selvittiin. Ja tulihan siitä asukokonaisuudestakin ihan jees.

Kolmantena vuotena olin harjoittelussa Hurtta Collectionilla pari kuukautta, minkä jälkeen jäin sinne töihin kevät lukukaudeksi. Kolmas vuosi meni siis hyvin työntäyteisesti, ihka oikeiden töiden parissa. Hurtalla viettämäni aika oli äärimmäisen innostavaa ja koukuttavaa. Ja mikä parasta, sain halitella ja silitellä koiria työkseni! Voisiko olla kivempaa?! :D

Neljäs vuosi oli kiistatta rankin vuosi. Opinnäytetyö vei minusta kaikki voimat! Olin päättänyt, että oppariin pistän kaikki voimani ja uhraan sille kaiken minkä vain voin uhrata. Ja niinhän siinä sitten kävi, että kaikki mehut puristettiin viimeiseen tippaan. (opinnäytetyöni suunnitelmista en voi julkistaa kuvia, koska ne ovat salaista tietoa.. ) 
Ja jottei elämä olisi käynyt liian lepsuksi, niin samaan aikaan oparin kanssa aloin työstämään Sakupe Oy:lle uutta värillistä työvaatemallistoa. Onnekseni projektiin tuli mukaan Larissa Puruskainen! Ilman Larissaa olisin varmasti hyytynyt kaiken työmäärän alle! Sanonta, "mikä ei tapa vahvistaa!" osoittautui mitä paikkaansa pitävimmäksi tämän talven/kevään aikana. Mutta niin, työvaatemalliston suunnittelu osoittautui erittäin hauskaksi ja innostavaksi projektiksi. Intouduin ergonomiasta todella paljon ja toivonkin voivani jatkaa sillä saralla ihka oikeissa töissä. Tällä hetkellä valmistamamme asukokonaisuus on koekäytössä. Koekäytön pohjalta määräytyy se miten suunnittelemaamme mallistoa tullaan hyödyntämään.. aikas jännää!

Neljä vuotta piti sisällään monen moista opetusta ja ikimuistoista hetkeä. Nämä vuodet menivät hujauksessa, vaikka välillä tuntuikin, että ei minusta koskaan tule valmista. Mutta niin vain koitti sekin hetki. Ja se hetki on nyt! Ja tällä hetkellä tuntuu, että koko maailma on edessä ja voin tehdä mitä vain! Mutta miksi tuo ihastuttavan kutkuttava ajatus tuntuu niin pelottavalle?!