maanantai 30. toukokuuta 2011

...

Viikko sitten tiistaina oli vihoviimeinen koulupäivä. Äkkinäinen kuvittelisi, että sen jälkeen ei enää kouluun mennä. Noh, niinhän sitä voisi luulla, mutta toisinpa on käynyt. Joka päivä olen käynyt koululla, vapaaehtoisesti. Joka päivä olen herännyt normaaliin "kouluaamuaikaan" ja mennyt koululle viimeistään yhdeksäksi. Useimmiten olen ollut koululla koko päivän. Ja olen nauttinut jokaisesta hetkestä! Ei ole ollut kiirettä mihinkään, deadlinet eivät paina päälle ja voin tuusata mitä lystää. Aika herkkua!

Viime viikolla aloittelin muokkaamaan Husbändin kauluspaidasta itselle liivimekkoa. Se on vielä vähän vaiheessa, mutta hyvään suuntaan ollaan menossa! On kerrassaan ihme, että on aikaa tehdä itselle jotain! Ja jaksamista puuhailla ja pyöritellä ideoita pienessä mielessä, siinäpä vasta ihmettä onkin. Samaan aikaan mekkoprojektin kanssa valmistin opettajille lahjaa. Ideoimme yhdessä ystäväni K:n kanssa opettajillemme purnukan. Purnukan, joka sisältää sylikaupalla kiitosta ja kunnioitusta sekä tietenkin makiaa mahan täydeltä. Purnukasta tuli niin hieno teksteineen kaikkineen, että sellaisia voisi tehtailla itsellekin. Eri tekstillä tosin. Purnukan kumppaniksi valmistin vielä kortin, jossa on samaa henkeä kuin aiemmin valmistamissani kutsukorteissa.



Annoimme lahjan jo tänään opettajille. Ajattelimme K:n kanssa, että parempi antaa se tänään, koska opettajien ei sitten huomenna tarvitse kanniskella purnukkaa pitkin Kuopiota. Vaatetusmuotoilun tilat sijaitsevat eri paikassa (Turolla) pääkoulun kanssa, sekavaa eikö totta?!. Ja huomenna on valmistujaiset/kevät juhla pääkoulun auditoriossa. Muutaman vuoden päästä kaikki alat (niin kulttuuri kuin mm. terveydenhuolto yms.) siirtyvät ns. kampusalueelle, jolloin tällaiselta paikasta toiseen siirtymiseltä vältytään. Oli muuten hyvin mielenkiintoista siirtyä joidenkin tuntien välissä (15 min. aikaa) pääkouluta Turolle, kaupungin toiselta laidalta toiselle. Onneksi on ollut auto käytettävissä ja onneksi Kuopio on verrattain pieni kaupunki.

Onpa haikeaa, enää ei ole tunteja, eikä paikasta toiseen siirtymistä. Ei ole raportteja rustattavaksi, saatikka muitakaan tehtäviä palautettavaksi. Ei tarvitse lukea tentteihin tai ommella silmät sikkuralla ilta myöhään. Sitä ollaan niin valmista kuin tästä koulusta valmistuessa voi vain olla. Huomenna on todistus todisteena tästäkin. Haikeaa. Ihanaa.

Hymy on herkässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun kommenteista