Kävimme siis husbändin kanssa kotipaikkakunnalla tsekkaamassa maalaiselon meiningit. Pääsääntöisesti meno oli hyvin rauhallista. Seesteinen rentoilu ja ulkoilmasta nauttiminen katkesi pieneksi hetkeksi, kun isukki meinasi vahingossa polttaa perunakellarin.. lopputulos oli se, että potut säilyivät alkuperäisessä muodossaan eivätkä päätyneet hiillospotuiksi. Ihan kiva niin. Ensi syksynäkin on siis paikka mihin potut voi jemmata.
Maalla meitä oli vastassa ihanaiset karvakuonot. Vanha herra Kismo ja nuorempi herra Nestori odottivat innokkaina vanhempieni kotona. Kaverukset ovat aitoja tiibetinspanieleita, tai ainakin Kismo on. Nestorin epäilen olevan jotain ihan muuta. Siihen koiruuteen on lipsahtanut joitain muita geenejä..
Appiukon luona meitä taas oli vastassa "entinen" koiramme Indy, perhoskoiran ja maltankoiran sekoitus. Täydellinen valkoinen turrikka. Ikioma rakas valkosuklaakimpale. Jouduimme luopumaan Indystä pahenevan allergian ja puhkeamassa olevan astman vuoksi. Olen aina ollut allerginen eläinpölylle, mutta eläimiä on silti aina ollut meillä. Allergia häipyi miltei kokonaan teini-iässä, mutta näin vanhempana se palasi pahempana takaisin. Luulimme voivamme pitää koiran, mutta totuus olikin aivan toinen.. Onneksi pääsemme tapaamaan Indyä aina kun olemme vierailemassa kotipaikkakunnalla. Maailmani mureni, kun jouduin luovuttamaan Indyn toiselle. Kestin eroamisen vain sillä, että tiesin Indyn saavan loistavan ja rakastavan kodin appiukon luota. Muuten olisin ennemmin vaikka tukehtunut hapettomuuteen kuin antanut Indyn pois.
 |
| Indy Sharman |
Palasimme maalta kaupunkiin hyvissä ajoin, koska minun oli aivan pakko päästä katsomaan Greyn Anatomia. Ah ja voih, siinäpä vasta sarja. Tai ainakin oli, enää se ei ole entisessä vedossaan, mutta pitäähän se silti joka kerta katsoa.. eihän sitä tiedä vaikka se paranisi. Viimeisin jakso olikin melkoisen hyvä. Piti ihan ääneen nauraa!
Aikaiselle kotiin palulle oli toinenkin syy. Nimittäin se ihmissusi. Olimme husbändin kanssa sopineet, että menemme katsomaan leffan nimeltä Red Riding Hood. Ja kyllä, se oli ihan kiva. Odotin siltä liikaa, koska ohjaajana oli sama kuin Twilight Houkutuksessa (joka on siis toistaiseksi suosikkini kyseisestä leffasarjasta). Leffasta kyllä huokui samankaltainen meininki ja bongasin jopa samoja näyttelijöitä, mutta silti.. ei nyt ihan osunu ja uponnu! Jotain siitä jäi uupumaan.. olihan se hyvä, mutta ei niin hyvä kuin sen olisi pitänyt olla. Kuten husbändille leffan jälkeen sanoin, niin tämä leffa pitää saada omaan leffahyllyyn, mutta ei se suosikki listalla kärkikastiin nouse.Sääli, koska olisin niin halunnut, että se olisi ollut odotuksen veroinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista