Valmistuminen lähestyy joka päivä. Se on ihan tuossa nurkan takana. Siellä se häämöttää ja vilkuttelee minulle. En tiedä millä mielellä tuo vilkuttelu tapahtuu. Osittain se on iloista ja odottavaista, jännittynyttä. Toisaalta taas pelottavaa ja hurjaa. Mitäs sitten, kun ei enää tarvitse tehdä tehtäviä? Illat eivät täytykkään tehtävien teolla ja tuskailulla, kun aika ei riitä mihinkään muuhun? Onko sitä aikaa sitten tehdä vaikka mitä? Ja mitä mä sitten teen? Kaikki maailman aika on käytettävissä omiin juttuihin?! Kiesus. Siinähän voi mennä sekaisin. Ei tiedä mistä aloittaisi.
Joka päivä hoen, että sitten kun mulla on se oikea elämä, niin sitten mä teen sitä ja tätä, ja vähän ehkä tuotakin. Samalla tuo ajatus "oikeasta elämästä" on hyvin utopistinen. Tässä on tullut opiskeltua 7 vuotta putkeen tätä alaa ja sitten yhtäkkiä se onkin päättymässä. Olen jo niin tottunut opiskelemaan, että työelämä tuntuu hurjalta ajatukselta. Toisaalta, opiskelu tuntuu tällä hetkeltä hyvin puuduttavalta ja turhauttavalta. Ei ole enää oikein mitään uutta opittavaa (paitsi kaavoituksen osalta). Ainahan sitä on opittavaa, ei siinä, mutta jotenkin tuntuu, että olen saanut tältä koululta jo kaiken minkä se voi mulle antaa.
Täytin tänään tutkintodistushakemuksen. Valmistuvan opiskelijan täytyy anoa valmistumista. Hurjaa. Yleensähän koulut potkii pellolle, "hus, mene jo!". Mutta ei, täällä pitää anoa pois pääsyä. Jotenkin hassua. Mutta niin, anomus on miltei valmis, enää puuttuu tuutoropettajan hyväksyntä. Luulenpa, että hän on innoissaan, kun pääsee yhdestä hikarista eroon. Ollaankin ystäväiseni kanssa naurettu, että opettajat on varmaan hyvillään, kun me poistutaan koulusta. Ollaan vissiin hiukan hikareita, yli-innokkaita.
Valmistuminen. Ammattilainen. Työelämä. Siinäpä vasta sanoja. Jokainen tuntuu hyvältä, mutta samalla hyvin, hyvin pelottavalta. Tässä pitäis olla valmis, ammattilainen, oman alan erityisosaaja. No joo, ehkä. Saatanhan mä jotain osata, mutta että ammattilainen? Enpä tiedä, työ tekijäänsä kouluttaa.. joten on tässä vielä matkaa siihen ammattilaisuuteen. Hyvät eväät olen saanu, niin tässä koulussa kuin aiemmassakin + harjoittelupaikoissa, mutta silti.. ammattilainen?Toki osaan asioita, monissa asioissa voin sanoa olevani hyvä, mutta silti: ammattilainen? Ehkä. Joo. Vissiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista