Niin, myyjäiset ovat vihdoin käsillä. Lauantaina aukenee ovet ja käsityöläisten tuotteet kohtaavat ostajat. Ainakin ihanne tilanteessa. Eihän sitä koskaan tiedä millainen se totuus on. Toivottavasti on paljon innokkaita ostelijoita, jotta vaivalla tehdyt tuotteet pääsevät uusiin koteihin. Toivon vilpittömästi kaikille myyjille kauppaonnea, koska minusta käsityöläisyyttä tulisi vaalia entistä enemmän tällaisena roskakulutuskulttuurin aikana.
Voisin puhua käsityöläisyyden puolesta vaikka hamaan loppuun asti, sillä se on ala, jonka arvostus vaihtelee yleisten markkinoiden mukaan. Näin laman aikana käsityöläisyys on taas nousussa ja arvostuksessaan (mm. tuunaamismielessä), mutta annappas kun taas rahavirrat aukenevat tavan maijalle ja matille, niin johan unohdetaan käsityöläisyys. Maijat ja Matit lampsivat cittariin ja ronttaavat kärry tolkulla Kiinasta roudattua kamaa. Kamaa, joka kestää hetken tai se unohdetaan viikossa. Maijat ja Matit toimivat myös näin laman aikana, ronttaavat halppiskamaa kotiin ja murehtivat sitten, kun tuote ei kestänytkään. Tässä vaiheessa onkin hyvä lohkaista, että köyhän tulisi ostaa kallista, koska niin se vain on, että laatu tuotteet kestävät aikaa, käyttöä ja muodin oikkuja. Ongelma se on sekin, kun käsityöläisten hurjia työtunteja ei arvosteta, ja tuotteet pitäisi saada miltei ilmaiseksi. Ristiriitaista. Pääpointti kuitenkin on, että käsityöläisten tuotteet ovat aina suht kehnossa jamassa. Ihmiset kyllä arvostavat itse tehtyjä tuotteita, mutta harva on valmis maksamaan niistä sen oikean hinnan. Ei se puhe ja aikomukset tuo käsityöläiselle leipää pöytään. Ei ellei osaa taikoa. Henkilökohtaisestihan toivoisin, että jonain päivänä hoksaan miten tuo taikominen onnistuu. Kovasti olen ajatuksen voimalla yrittänyt saada aikaiseksi vaikka mitä, mutta vielä tähän päivään mennessä se ei ole tuottanut tulosta. Yritykset kuitenkin jatkuvat. Lupaan raportoida, jos jotain tapahtuu sillä rintamalla.
Mutta niin, myyjäiset ovat siis ihan justiinsa. Ihme ja kumma, minulla on jo kaikki valmiina. Olen tulostanyt hintakyltit ja olen väkertänyt labeleita, tuotteiden esillepanon olen miettinyt ja vaihtorahaakin olen jo hankkinut. Näin onnekkaassa tilanteessa en ollut edellisissä myyjäisissä. Vielä myyjäisiä edeltävänä iltana väkersin niskat jumissa myyjäistuotteita sekä hintakylttejä yms. Virheistä oppii, ihme kyllä. Enää puuttuu vain myyjäisonni. Se onni, joka pistää asiakkaat jarruttamaan myyjäispöytäni luona ja höllää heidän kukkaronsa nyörejä. Noh, jospa se jostain putkahtaa. Taikakokeilut jatkuvat sillä saralla. Ehkä saan manattua sen esille ennen lauantaita. :D
Alla kuvia pussukoista sekä helmistä, molempien osasista olen jo aikaisemmin vilautellut kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista