Kaikenmoista

Joululomalla hurauttelin uuden ompelukoneen kunniaksi rakkaalle husbändille pääkkishupparin. Pääkkiksen ristissä olevat luut ovat meisselit, koska husbändini on sähköalan miehiä ja myös sillä alalla meisselit ovat tuiki tärkeät työvälineet. Olisin toki voinut jotenkin yhdistää myös jonkinlaisen tietokoneen tai tietokoneen osan kuvaan, mutta ehkä sitten seuraavaan paitaan. Jaa, että miksi tietokoneen? Noh, husbändi on nörtti. Niin, ja tarvihteehan tuo myös tietsikkaa työssäänkin, ainakin noin niin kuin tämän hetkisessä. Ehkä jopa enemmän kuin sitä meisseliä. Että joo, seuraavaan paitaan sitten jotain tietotekniikkaa.

Pääkkis kupruilee, koska sitä ei ole kiinnitetty liimakankaalla alusmateriaaliin. Sinänsä ei haittaa, koska pääkkiksen ilmeet muuttuvat kuprujen myötä...

Eilen käytiin siellä kummipojan synttäreillä. Kuten arvelinkin, niin kuvan nappaaminen piposta osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi. Sokerihumala oli sen verran vahva, että poika oli kuin elohiiri. Pipoa kuitenkin testattiin ja se oli oikein passeli. Poika oli kovin innoissaan kaikista lahjoistaan ja erityisesti heliumpallosta. Pallo kirvoitti hurmaavia kikatuksia myös kumnmipojan pikkusiskolta. Itsekin sai nauraat poski- ja vatsalihakset helliksi, kun seurasi lapsukaisten toimintaa. On ne vaan niin hulvattomia ja vilpittömiä.

Huomenna sitten alkaa koulutukseni viimeisen vuoden viimeinen jakso. Toisaalta se on aivan loistava juttu, mutta toisaalta taas ei. Olen rakastanut kouluani ja ollut ihan intona kaikesta, mutta ehkä on jo aika siirtyä työelämään. Onhan tässä jo tullut opiskeltua pelkästään tätä alaa sellaiset 7 vuotta. Ehkä se jo riittää? Toisaalta himottaisi laittaa hakupapereita erinäisiin paikkoihin.. olisi kiva tietää voisinko päästä sisään esim. taikkiin. Noh, katsotaan nyt. Ehkä tämä opiskelu nyt riittää toistaiseksi. Hetkeen ei tee mieli tehdä toista opparia, joten ehkä mä nyt "tyydyn" tähän opiskelu-uraan.