Nyt se on saatu aikaiseksi: oma blogi. Hurraa! Kauanhan se on mielessä pyörinyt, mutta jokin on vain estänyt sen tekemistä. Viimeaikoina bloggaamisen aloittamisen on estänyt valtaisa työmäärä koulussa (lue: opari). Siihen kun vielä lisätään työt maamme yhdessä monopoli yrityksistä, niin johan on valmis paketti. Väsynyt paketti. Mutta eipä hätiä mitä, täältä sitä pusketaan tulemaan blogia. Omaa ihanaista blogia, jossa tullaan tulevaisuudessa käsittelemään kaikkea taivaan ja maan väliltä, mutta ennen kaikkea kaikkea kaunista, muotoiltua.
Ihan tässä ensimmäiseksi voisin ilmaista innostukseni leffoista. Kyllä, rakastan leffoja. Ja ei, en aina muista leffojen ohjaajien nimiä, enkä muista missä leffoissa näyttelijät ovat aiemmin näytelleet. Minä katson leffoja, koska yksinkertaisesti nautin niistä. Katson leffoja niiden sisältämien tarinoiden ja vaatteiden vuoksi, niin ja lavastuksien, koko sen maailman vuoksi. Leffoja katsoessa voi unohtaa ympärillä pyörivän maailman ja vain nauttia/pelätä/kauhistella/nauraa sen hetkiselle tarinalle. Ihastuttavaa. Joskus toki heittäydyn varsin analyyttiseksi, mutta kuitenkin melko harvoin. Yleensä siis vain nautin leffoista. Ja tällainen nautittava leffaelämys oli eilen, kun kävimme rakkaan aviomieheni kanssa katsomassa ennakkoon Kohtalon valvojat (The Adjustment Burea). Ja voi pojat, kun oli hyvä. Erilainen. Eihän se nyt mikään maata mullistava ollut, mutta kuitenkin varsin nautittava.
Että näin. Tässä tämä nyt oli. Ensimmäinen bloggaukseni. Hurraa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista