Shoppailumonsterit

Aion nyt avautua. Sanoa sanottavani ja hiljentyä sitten. En palaa aiheeseen toiste, vaan tyydyn siihen tosi seikkaan, että olenpahan edes kerran tuonut asian ilmi. Eihän tämä oma julkilausumani mitään muuta, ei ainakaan koko kansakuntaa, mutta ehkä jokunen ihminen voisi katsastaa sitä omaa napaansa ja tehdä toimintaansa muutoksen. Ehkä. 

Naiset alias shoppailumonsterit.

(Myönnän heti alkuunsa, että olen syyllistynyt samaiseen toimintaan itsekin, joten en pidä itseäni pyhimyksenä. Pois se minusta. Olen kuitenkin läksyni oppinut, ja toivon, että pienimuotoinen saarnani opettaa myös muita.)

Naiset ovat sotkuisimpia, ajattelemattomimpia ja ilkeimpiä shoppailijoita mitä maa päällänsä kantaa (miehet sentäs yrittävät olla asiallisia ja kohteliaita).

Vaatekaupassa pinot kaadetaan säälimättömisti, kun etsitään sitä omaa kokoa. Pinoa ei kasata takaisin alkuperäiseen kuosiin, saatikka laiteta tuotetta takaisin sinne minne se kuuluu. Ei, tuote viskataan päällimmäiseksi, jos se ei sattunutkaan olemaan mieluinen. Plussaa on, jos tuote tosiaankin laitetaan/viedään sinne missä samanlaisia tuotteita on. Useimmiten vaatehan viskataan rekin päälle tai työnnetään toisten, ihansamamikätuotesiinäon, tuotteiden päälle/alle. Erityistä kummastusta herättää se, että jos tuote tippuu hengarilta, niin sitä ei nosteta ja laiteta takaisin. MIKSI EI? Tuotteen tippuminen huomioidaan, mutta sille ei tehdä yhtään mitään. Ei siis mitään. Sitä voidaan katsoa ja kenties olkia kohauttaa, mutta sille ei tehdä mitään. Joskus tosin se saatetaan nostaa rekin päälle. Poikkeuksiakin tietenkin on, ei sillä.

Ihan vinkkinä kaikille monsterishoppaajille voisin sanoa, että jos kädessäsi on mekko, niin älä palauta sitä huosujen päälle. Ne eivät ole samanlaisia. Mekko, housu, tiedäthän.

Tietenkin on hetkiä, että on valtaisa kiire ja tuotteita ei ehdi palauttaa takaisin niille kuuluville paikoille, mutta silloin apuna on myyjät. Ja jos et osaa viikata tai et löydä tuotteille niiden paikkaa, niin silloin apuna on myyjä. 

Myyjän työnä on auttaa sinua löytämään juuri sopivat tuotteet sinulle, ei olemaan äitisi, joka siivoaa jälkesi.

Myyjän työnä ei ole alinomainen järjestely ja viikkaaminen, vaikka toki se kuuluu työnkuvaan, mutta sen ei kuuluisi olla päätarkoitus. 

Ja kyllä, olen tehnyt kaikkea itsekin, mutta enpä tee enää. Vannon sen. 

Sama kuin, että en sano kassalla kassaneidille, että "ei kiitos, en ota kuittia, koska se ei käy verotukseen". En, koska se on jo kuultu miljoona kertaa. Pahimmillaan saman kommentin saa kuulla samoilta asiakkailta jokaisella ostokerralla. Se ei naurattanut ensimmäisellä kerralla, eikä se naurata viimeisimmälläkään kerralla.

Ex-shoppailumonsteri kiittää ja vaikenee.

(Asiaa pohtiville: pidän asiakaspalvelutyöstä silloin, kun saan oikeasti auttaa enkä siivota)