Kummilapsi

on jotain suunnattoman ilahduttavaa ja riemastuttavan rakasta.

Eilisen nimipäivän johdosta pieni suuri eskarilainen soitti ja onnitteli. 

Napakan onnittelun jälkeen juttu jatkui ihka ensimmäisen syysloman tapahtumien kertailuun.

Vinhasti juttu vaihtui koulun kisoissa voitettuihin palkintoihin ja joulupukille kirjoitettuun kirjeeseen. 

Kirjettä ei kyllä oikeastaan ole vielä kirjoitettu, mutta ajatuksia siihen suuntaan on jo kovastikin uhrattu. 

Yksi varma toive pukille ainakin on: Autot 2-dvd.

Kysyin, että onkos sitä sitten oltu niin kilttinä, että lahjatoiveita voi esittää. 

Pienen naurahduksen jälkeen kummipoika tyytyi sanomaan, että onhan tuota tullu oltua niin kiltti kuin tuhmakin.

Kilttinä olosta juttu vaihtui hammaslääkärivisiittiin.

Yhtä hammasta oli kuulemma jouduttu korjailemaan, kun oli ollut reikiä. 

Käynti ei ollut kuitenkaan ollut pelottava, joten siitä oli selvitty hyvin ja reippaasti. 

Yksi rautahammaskin on kuulemma jo suussa ja kaksi maitohammasta lähtenyt. 

Hampaat on purkissa tallessa. Liekö hammaskeiju käynyt, se ei jutusta kerennyt selvitä.

Vauhdilla aiheet vaihtuivat toiseen ja naurua mahtui juttujen väliin. 

On se vain sellainen aarre tuo kummipoika.

Kummilapsi on jotain todella erityistä. 

Pienestä nyytistä on kasvanut päivä päivältä isompi persoona.

Vaikka ei pitkiinkään aikoihin keretä nähdä tai olla yhteydessä, ei se menoa haittaa sitten kun taas nähdään. Samanlainen ilo ja riemu näkemisestä välittyy puolin ja toisin. 

Olemmehan toisillemme kuitenkin jotain erityistä, kummi ja kummilapsi.

Sisaruksien kanssa pitää jakaa monet asiat, mutta kummia ei tarvitse jakaa. 

Me olemme hänen kumminsa ja meiltä hän saa erityiskohtelua. 

Tottakai sisaruksiakin huomioidaan, mutta kuitenkin erilailla. 

Toivon hartaasti, että tämä erityinen suhde jatkuu läpi elämän. 

Toivon voivani aina ilahduttaa ja riemastuttaa yhteydenotolla. 

Olla iloinen ja kannustava kummatäti.

Onni on olla kummitäti.