Rakastettavan syksyinen keli: vettä ripsii ikkunan peltireunukseen ja ilmassa tuoksuu raikkaus (tai no, niin raikasta kuin kaupungissa pystyy tuoksumaan). Aamulla oli taas kotvasen pidempään pimeää. Ihanaa. Rakastettavaa.
Mikään ei ahdista ja purista rinta-alaa. Allergia on väistynyt hapen tieltä ja mieli kulkee jouhevasti asiasta toiseen. Hyppelee kotihommista näpertelyihin, viivähtää hetken työasioissa ja palaa takaisin kotoiluun. Kylpyhuoneessa pesukone hyrisee pehmeästi, alakerran naapurista kuuluu vaimeaa pauketta kylppärirempan edistyessä. Rauhallinen aamu, vapaa päivä edessä. Mahdollisuuksia tehdä mitä vain.
Ehkäpä käyn käsiksi käpyprojektiin. Tai sitten otan hyppysiini neulepuikot ja katson leffan. Mahdollisuuksia, mahdollisuuksia.
 |
| Ja nyt ne on auki... |
Syksy rauhoittaa ja innostaa. Keho rentoutuu kesän rääkistä ja mieli juoksee omille villeille matkoilleen. Tuntuu, että ajatukset kulkee huomattavasti jouhevammin. Näin on ollut aina. Syksy saa minut eloon. Kesä on jotenkin niin pirskaleen ahdistavaa aikaa. Silloin pitäisi keretä tehdä sitä, tätä ja tuota. Pitäisi käydä siellä ja täällä. Pitäisi. Pitäisi. Pitäisi.
Ja pah.
Koko kesä on täysin yliarvostettua aikaa. Nihkeää, kuumaa, tuskastuttavaa. Ötököitä, hapettomuutta. Pyh.
Onneksi se on jo poissa.
Onni on syksy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista