Huh huh!
Viime yö oli taas sellaistakin painajaisten voittokulkua, että huh huh vaan.
Minulle mm. ilmoitettiin hyvän ystävän kuolemasta, toisessa unessa kiipesin tappajaa karkuun ja kolmannessa yritin juosta, mutta en vain päässyt eteenpäin vaikka kiire oli kuinka kamala.
Mitä lie nuo kaikki sitten tarkoittaneekaan.
Toivottavasti nyt ei ainakaan kyseinen ystäväni ole kuollut!
On minulla tuolla unienselityskirjoja, mutta ainahan ne toistelee samoja aiheita,
stressiä, selvittämättömiä asioita, erilaisia syndroomia, yms.
Taidan kyllä tietää mistä painajaiset saivat alkunsa, olen ollut huolissani muutamista asioista/ihmisestä, joten varmasti alitajuntani yritti ratkoa ongelmia yön aikana.
Taisi kuitenkin mennä pieleen.
En oikein jaksa uskoa, että ongelmani ratkeavat sillä, että kiipeilen tappajaa karkuun tahi yritän juosta henkeni edestä. Ongelmathan pitää ratkaista, eikä juosta/kiipeillä niitä karkuun.
Nyt väsyttää tolkuttomasti ja ajatukset kiertävät kehää.
Huonosti nukutut yöt eivät ole selkeästikään mun juttu (voiko musta koskaan tulla pienen lapsen äitiä näillä univaatimuksilla?! Toinen kysymys kuuluu: haluanko olla äiti? Tämän hetkinen vastaus: en (poden huonoa omaatuntoa kyseisestä vastauksesta, mistä se taas kertoo?! Siitäkö, että riistän mieheltäni mahdollisuuden isyyteen vai että naisten tulee automaattisesti haluta olla äiti... huoh. Ei jaksa, ei nyt.)).
Sitähän sanotaan, että painajaiset toisivat onnea, joten mulle pitäisi nyt roppakaupalla lykkyä olla tiedossa.
Saanen kuitenkin heittää ilmoille epäilyksen siemenen.
 |
| kuva |
 |
| kuva |
 |
| kuva |
Nyt olemme taas, välistä ihan samassa veneessä! Juuri aamulla
VastaaPoistamietin että tänään vuodatan blogissani näitä kauheita painajaisia jotka valtaavat minut öisin.. Ne ovat vallan ahdistavia!! Enhän minä kuollut viime yönä?