Pelokasta ja lisää sarjoja

Tänään on ensimmäinen työpäivä loman ja saikun jälkeen. Pelottaa. Lääkärisetä oli sitä mieltä, että en saisi nostella mitään painavaa vähään aikaan. Noh, töissä niitä painavia asioita on aika monta. Järkevä ei siis menisi töihin, MUTTA kun en kehtaa hankkia lisää saikkua. Niska ei kipuile enää mahdottomasti, mutta on arka ja tulehtunut. Ei hyvä siis. Sitkeästi koitan tämän päivän mennä ja katson sitten miltä tuntuu. Oliko aivan mahdoton ajatus mennä töihin vai unohtuuko kipuilu töitä tehdessä? Entä jos kivut ovatkin vain pääni sisäisiä, kuviteltuja? Se selviää tänään. Luulosairas tai sairas. Jompskinkumpsin. En tiedä kumpi vaihtoehto olisi parempi. Ehkä se luulosairas. Peukut tanaan, että kaikki menee hyvin ja en joudu lisäsaikulle.

Eilen hehkutin muutamia sarjoja. Listasta jäi kuitenkin pois tuoreimmat lempparit eli True Blood ja SOA (Sons of Anarchy). Jälkimmäinen on superlemppari. Olin aluksi, että no tämä nyt vaan on taas tämmönen miesten egon pullistelu ohjelma, mitä se kyllä onkin, mutta on se jotain muutakin. Siinähän pahat pojat tekee hyvää pahalla, kieroutuneesti, mutta suurella sydämellä. Jännästi sitä vain on niitten pahis-hyvisten puolella ja on niin menossa mukana ja jännää miten hurmureille käy. Sarjassa on superoutoa myös se, että minä olen ollut vannoutunut tummakutristen miesten ihannoija, ja SONsin myötä havaitsin kuolaavani päätähtöstä, joka on blondi. Siis tsiisus! Tämä on suuri juttu! Minä kun haksahdan johonkin tai olen jostain jotain mieltä, niin minä sitten olen sitä mieltä, hamaan loppuun asti. Tai no, pitkällinen totuttaminen vaaditaan, että minä poikkean hyväksi havaitsemastani asiasta täysin toiselle kannalle. Joten tämä blondin herkun kuolaaminen on jotain suurta. Mutta en valita, kuolaan vain.

Ja True Blood. En ole ainokainen joka siihen on jumahtanut. Minulle ei tarvitse olla kuin muutama vamppyyri/ihmissusi ja tsadam, olen koukussa. Niin kävi tämänkin sarjan kanssa. Ja olihan se nyt hätkähdyttävä kaikessa.. hmm.. paljas ihoudessaan, noin niin kuin nätisti sanottuna. Kirjoihin verrattuna sarja on jotain aivan muuta. Jokainen kausi myötäilee hitusen kirjaa, mutta muuten mennään ihan omissa sfääreissä. Enkä minä sitä pistä pahakseen. True Blood on oikein mielenkiintoinen ja viihdyttävä sarja kaikesta huolimatta.

Edit: Päivästä selvitty hengissä ja kokonaisena. Niskaa jomottaa ja kättä vihloo, mutta selvisinpä kuitenkin! Huominen vapaa auttaa parantelemaan tämän päiväisiä ruhjeita. Mutta jeij! Selvisin!