Valmistautumista

Tuleva viikonloppu on vapaa.
Viimeinen vapaa viikonloppu ennen joulua.
Huisia.
Ajattelin pistellä joulun kuosiin, jotta voin nauttia siitä pidempään.
Husbändi ei ollut asiasta ihan niin innoissaan, mutta koska tietää asian olevan minulle tärkeä, myöntyi lopulta touhotukseeni.

Viikonlopun ohjelmistoon kuuluu joulunlaiton lisäksi joulumyyjäisissä ja Pikku Pietarin torikujalla vierailu. Ehkä ne virittävät vielä enemmän joulufiilikseen.
Ja eihän sitä tiedä vaikka sitä luntakin alkaisi pikku hiljaa tulemaan niin, että saataisiin kinoksia. Valkoisia täydellisiä kinoksia.

Jouluvalot on ollut esillä jo hyvän tovin. Tuovat kivasti valoa lumettomaan pimeyteen.
Puukin on saanut takaisin ylleen talvi/jouluasun enkelinsiivistä ja "kristalleista".
Joulukuusen koristeet on valmiina, ainoastaan valkoiseksi maalattujen pallojen pintaa pitää vielä hioa. Haluan palloista rouheat, joten pieni hioanta on vielä suoritettava.
Kynttiläkippoja on aseteltu sinne ja tänne, mutta vielä pitää tarkistella minnekä muualle niitä voisi tökkiä. Sillä kynttilöitähän ei voi olla koskaan liikaa.
Ja mitäs sitten vielä.. pöytäliina tilanne tulee katsastaa ja servettien oikea värisyys ja teemaan soveltuvuus.
Hirveästi ei ole tekemistä, mutta jotain pientä kuitenkin.
Loppusilauksen jouluna tuo kukat (valkoiset tulppaanit) ja herkkujen esille tuonti.
Sekä tietenkin pakettien asetteleminen valkoisen kuusemme alle.
hih-

Jouluherkut on muuten jo leivottu.
Vallinneen apatian vuoksi en saanut kuvattua yhtäkään tekelettä niiden valmistuttua.
Pakastimessa nyt kuitenkin köllii joulutorttuja (Tonttu-karkki sisuksissaan. Kandee kokeilla. On ihan himskatin hyviä!), lumikeksejä, suklaa-appelsiini-tiikerikakku sekä makeita ja suolaisia hyrriä.
Otan kuvan herkuista, kunhan ne jouluna otetaan esille nautiskeltaviksi.
Vielä toistaiseksi niitä jemmataan.

Joulun aika on jotain erityisen ihanaa.
Vaikka tänä(kin) vuonna joulun alusaika on ollut jotain ihan muuta kuin harmoonista ja rentouttavaa.
Olen kuitenkin yrittänyt löytää sisältäni lapsekkaan jouluintoilijan.
Sen, joka ei välitä vaikka suurin osa ihmisistä vain marisee joulun olevan kaupallinen.
Tottahan se on, jos siitä tehdään sellainen.
Itselle joulu on rauhoittumista ja rakkauden täyteistä aikaa.
Silloin tohotetaan, mutta vain siksi, että lähimmäisillä olisi hyvä.
Teen aina kaikkeni, että lähimmät ihmiseni saisivat tutata sen, että ovat minulle rakkaita.
Minun jouluni ei ole kaupallinen.
Ei, vaikka rakastankin (joulu)valoja, kauppojen kynttilävuoria ja joulukrääsää.
Ne tuovat vain hyvänmielen.
Kaiken ikävän keskellä on hyvä välillä heittäytyä lapsekkaaksi ja intoilla mitä pienimmästäkin asiasta. Kuten siitä, että saa rapsia auton ikkunoista kuuraa irti. Tai että sukat eivät kastuneetkaan lössäkkökelistä ja huonosta kenkävalinnasta huolimatta. Tai kuinka kaunis ilmainen joulukalenteri voikaan olla. Tai että miten kiva onkaan nähdä lasten hypistelevän töissä rekvisiitta joulupaketteja, ja toteavan, että siellä sisällä on pakko olla sukat. Pieniä asioita. Pieniä asioita, jotka muistaa silti pitkään ja tuovat hyvän mielen.
Koska ei kaiken tarvitse olla sitä otsarypyssä meininkiä. Ei vaikka tuntuisi siltä, että maailma kaatuu ympäriltä ja matto vedetään jalkojen alta.
Jouluna lapsekkuus korostuu. Ainakin minulla. Koetan aina olla hitusen Peter Pan, koska en halua vaipua liikaa pessimistiseen aikuisuuteen.
Pessimisti olen, mutta jossain on raja.
Ainakin jouluna.