torstai 22. syyskuuta 2011

Tottumista

on havaittavissa. Rutiineihin sovittautumista ja joukkoon sulautumista. Työ on alkanut tuntumaan jo omalta. Tiedän suurinpiirtein mitä pitää tehdä ja miten. Asiakkailtakin olen saanut positiivista palautetta, jeij! Kyllä tämä tästä! Arki on alkanut rullaamaan uusien aikataulujen ympärillä ihan jouhevasti. Aamun tunnit ennen töihin lähtöä pitäisi osata kuluttaa tehokkaammin, kuten lenkkeilemällä/siivoamalla, mutta kun ei aina jaksa. Illalla niskaa särkee niin kovasti, että pelottaa miten sille sitten käy, jos jo aamusta rehkii.
Ehkä ei pitäisi asettaa itselleen mitään pakkotekemisiä heti aamuun, vaan "vain" eläisi ja tekisi sitä mikä hyvältä tuntuu. Usein tuppaa tämä elämä menemään silkaksi suorittamiseksi. Pitäisi välillä muistaa pysähtyä ja tutkailla maailmaa kiireettömästi, suunnittelematta. Se on vain niin vaikeaa. Tässä on jo monen vuoden ajan tottunut tekemään tsiljoona asiaa yhtä aikaa ja sitten kun ei enää tarvitsekaan revetä joka suuntaan, niin ei osaa nauttia siitä tekemättömyydestä. Vapaat hetket ovat oikeasti vapaita hetkiä ja silloin voi tehdä mitä lystäjää. Mutta mitäs minun sitten tekisi mieli tehdä?! En tiedä. Elämä vaatii opettelua.

2 kommenttia:

  1. Nyt kommentoidaankin ihan urakalla! Luin tuon viimeisen lauseen ensin, että elämä vaatii opiskelua, mutta ei se ihan niin ollutkaan. Vaikka ei kai se niinkään kirjoitettuna ihan metsään olisi mennyt...? Minä mietin vasta ihan samaa, että mitä sitä tekee sillä kaikella ajalla, kun ei olekaan sekä töitä että opiskelua, joille aikansa jakaa. Sinä pääsit tutustumaan siihen aiemmin;) Josko minäkin jo vuoden päästä? No sen näkee sitten.
    Hauskoja työ- ja vapaapäiviä!

    VastaaPoista
  2. No joo, olen samaa mieltä siitä, että elämä vaatii opiskelua, joten ei se lukihärö ihan metsään mennyt. :)
    On se vain hassua, kun keväällä niin odotin tätä vapautta ja "oikeaa elämää", ja nyt kun sen olen saanut, niin en sitten oikein osaa siihen suhtautua. Sitä on niin monta vuotta elänyt koululle/projekteille/työlle, että tähän uuteen moodin totuttautuminen vie aikansa.. Mutta joskohan sitä tähänkin tottuisi. Ehkäpä voin sulle vuoden päästä opettaa miten pääset nopeasti kouluttoman elämän makuun..

    Voitais sitä tapaamista suunnitella? Olis kiva päästä vaihtamaan kuulumisia ihan livenä.

    VastaaPoista

Ilahdun kommenteista