Onnekkaan tehokasta

Sanoisin jopa, että olen ollut tänään ylitehokkaalla tuulella. Aamulla suoritin siivouksen. Kyllä, suoritin. En nauti siivoamisesta laisinkaan, en etenkään imuroinnista. Toki rakastan sitä hetkeä, kun puhdas koti kiiltelee ja tuoksuu muullekin kuin märille kengille, mutta saapuminen siihen pisteeseen ei ole mitenkään nautinnollista. Toisaalta minun pitäisi saada suuria kicksejä siitä, että järjestelen asioita, koska olen tällainen.. no, perfektionisti ja turhan tarkka pölynipottaja, mutta siltikään en pidä siivoamisesta. Paljon mieluummin kuluttaisin aikaani esim. näpertäen jotain tai surffailen blogeissa.

Siivous-suorituksen jälkeen pääsin huomattavasti miellyttävämpiin toimiin. Kipaisin Nappiin ja Nauhaan ostamaan anopille nappeja ja nauhoja (hih). Samalla käynnillä tsekkailin uusimpia tuulia lankarintamalla ja sitten.. minä tein löydön! Sellaisen löydön, joka kirvoittaa neulojan huulille muikean hymyn ja lompakkoon helpottuneen sävähdyksen. Löysin (ja ostin, tietenkin!) puiset, kokoa 15 olevat, puikot 6,20 €:lla!!! Ekologisesti valmistetut PAKSUT puiset puikot! Voi taivas! Siitähän se ilo repesi. Toistelin ihmetystäni suureen ääneen ja sain ymmärtäväisiä katseita kanssaneulojilta. Tai ainakin olin tulkitsevinani katseet ymmärtäväisiksi, voihan se toki olla, että toiset ajattelivat minun höyrähtäneen. Mikä kyllä pitää paikkansa, ei sillä.

Riemastuneena iloisesta puikkoepisodista päätin kipaista myös AK:hon (Askartelukulmaan), josko vaikka tekisin lisää löytöjä. Ja jo vain, siellähän oli huovutusvillat alennuksessa (ostin värjättyjä villoja joulupuuhasteluihin)! Jestamadaale, kun olin iloinen niistäkin! Jokainen säästetty sentti on kuitenkin aina kotiinpäin. Tämä päivä on ollut oikea riemuvoitto käsityöläisyydelle, ainakin noin niin kuin lompakon kannalta. Niskat tosin voivat olla toista mieltä, mutta minäpä en niitä kuuntelekaan. En ainakaan ennen kuin ne tekevät taas totaalisen stopin.

Olen tässä jo pitkän tovin haikaillut kampaajalle ja koska aamupäivä oli sujunut niin mallikkaasti, niin päätin käydä katsomassa olisikohan mahdollista päästä hiusten leikkuuseen ilman ajanvarausta. Ja kuinkas kävikään? No minähän pääsin odottelematta kampaajan käsittelyyn! Nips naps ja pian oli tukka 10 cm lyhyempi. Kukkaro keveni hitusen enemmän, kun samalla ostin Tigin shampoota ja balsamia. Päätin kuitenkin panostaa aineisiin, kun Tigin tuotteet kuitenkin ovat taattua laatua. Jättipurnukat kestävätkin miltei vuoden, joten ei niille sitten kuitenkaan ihan mahdoton hinta loppupeleissä jää. Tai niin ainakin uskottelen itselleni etten pode huonoa omaatuntoa kalliista aineista.

Jännitystä kampaajalla oloon toi se, että autoparkin aika oli loppumassa.. ja loppuikin kesken kaiken. En kuitenkaan saanut sakkoja, mikä on suuri ihme. Sillä alueella kun kuitenkin liikkuu harva se hetki parkkipirkkoja lappujensa kanssa. Tuumailinkin siinä autoon kavutessani, että oiskohan tänään pitänyt lotota. On nimittäin ollut niin hyvä tuuri. Vielähän tuota ehtisi..

Kampaajan jälkeen suuntasin verotoimistolle. Luulin sen olevan tietyssä paikassa, mutta eipäs ollutkaan. Sepä olikin mennyt muuttamaan jonnekin, maille tietämättömille. Asiasta suivaantuneena päätin tekaista kaikista ennakkoluuloista ja epävarmuudesta huolimatta uuden verokortin netissä. Ja hyvinhän se loppujen lopuksi meni. Uusi verokortti kopsahtaa postiluukusta maanantaina. Näppärää sanoisin. Saavat verotoimiston tädit tästä lähtien tehdä muita hommia, sillä tämä pimukka tekee verokorttinsa itse. Ni.

Niin ja pyöräytinhän minä myös melko muikeanoloisen lihakeitonkin. Noin niin kuin siinä kaiken muun hommailun sivussa. Niin ja korjasin taulun. Taisin kehitellä mielessä myös parit joululahjaideat. Keksin myös joulukoristeita ja niiden toteutustapoja.

Millonkahan musta loppuu virta?