Juhannus tuli ja meni.
Onneksi.
On se vain niin turha juhla, että...
Ja vuosikymmenkin vaihtui toiseen iloisesti, turhia stressaamatta.
Kakkua tein kahdenmoista, suolaista ja makeaa, kumpaakin ekaa kertaa, mutta niin vain onnistuivat.
Ehkä jopa vähän yli odotusten.
Hieman meinasi ohjeiden seuraaminen kangerrella, mutta rauhallisesti ja hötkyilemättä sekin luonnistui.
Vatkaajana toiminut mies hoiti osuutensa esimerkillisesti, tuhia nurkuilematta ja iloisesti vihellellen. Onnistunut leivontasessio siis.
Olihan edellisestä vierähtänytkin jo semmoiset 9-10 kuukautta, joten oli jo korkea aika iskeä sormet jauhoihin.
Kehno kuva, mutta herkullinen syötävä.
Kinkkuvoileipäkakku. Ensimmäinen. Ikinä. Oli hyvää.
Kehno kuva osa 2.
Brita kakku.
Saatanpa tehdä toistekin, oli sen verran maistuvaa.
Ja sitten lähikuvaa ettei jää kellekään epäselväksi kuinka
paljon sitä kermaa on sisuksiin vedetty.
Klassikko, eikä suotta.
Juhannus meni rennoissa tunnelmissa, hyvien ystävien ja erinomaisten kirjojen parissa.
Tai no, rentous oli hyvin kaukana, kun kaveripariskunnan miespuolinen yksilö osoittautui hyvin kilpailuhenkiseksi "minähän voitan kaikki"-tyypiksi. Oih ja voih. Krokettipeli muuttui kolme vastaan yksi taistoksi, kun tämä yksi sankari oli niin ylivoimaisen hyvä meihin muihin verrattuna.
Seuraavaa pelisessiota varten täytyy kyllä harjoitella ettei turpaan tule yhtä rankasti.
Kilpailuhenkeä löytyy nimittäin meikäläiseltäkin sen verran etten suostu seuraavalla kerralla jäämään niin pahasti alakynteen. Mur. ;)
Ensimmäinen peli oli mölkky.
Kuultu on muttei ikinä pelattu. Jännittävää.
Jännitys tiivistyy.
Ei kait tämä nyt niin vaikeaa ole?
Siinä ne on nätisti rivissä.
Ensimmäinen erä on juuri alkamassa.
Kivaa.
Rökäletappio, mutta kukaanhan ei ole seppä syntyessään, joten no hätä.
Seuraava peli on jo sitten tutumpi. Kyllähän siinä pärjää?! Ennenkin on pärjätty!
Rökäletappio osa 2.
Ei muuta sanottavaa.
Ei vaan, oikeasti oli kivaa.
Oikeasti.
Tappioista huolimatta.
;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista