...salakavalasti muuttunut puhelinmyyjien kaveriksi.
Naiseksi jolla on aikaa keskustella lehdistä, vitamiineista ja sähkösopimuksista.
Naiseksi joka ei kylläkään oikein mitään ikinä osta, mutta ei ainakaan tylysti iske luuria korvaan.
Valitettavasti aika kanssani ei tuota rahaa, mutta ehkä hymyn huulille.
Tänäänkin olen jo keskustellut useamman puhelinmyyjän kanssa,
eikä se minua haittaa, ennemminkin naurattaa.
Minusta on hauska kuunnella selityksiä sille,
että minkä vuoksi juuri minun tulisi tilata Aku Ankka tai sportmodamenaisetmikälielehti.
Yritykset ovat olleet mielikuvitusta kutkuttavia ja välillä taas niin lakonisia, että ihmetyttää ihan miten myyjä saa mitään myytyä.
(Toki, kaikille on hyvät ja huonot päivänsä/hetkensä, joten en lähde asiaa sen enempää ihmettelemään..)
Jotkut myyjät lopettavat uskollisesti siihen ensimmäiseen ei-kertaan, mutta jotkut yrittävät sinnikkäästi saada aikaiseksi kaupat.
Ja ihan ymmärrettävää.
Jos elanto on siitä kiinni, että kuinka monta sukkaparia tahi lehteä on saanut kaupattua, niin tottakai sitä yrittää parhaansa. Tai näin ainakin kuvittelisin...
Parhaimmat hetket puhelinmyyjien kanssa on silloin kun luurin toisessa päässä on humoristinen, pilke silmäkulmassa duuniaan paiskiva henkilö.
Silloin voi rupatella ihan mistä vain ja kuin huomaamatta toinen pääsee itselle edulliseen lopputulokseen; joko minä olen kieltäytynyt jälleen uudesta lehdestä tai heebo luurin toisessa päässä on saanut kaupattua uuden kauden Aku Ankkaa.
Että ei muuta kuin soittelemaan.
Kyllä minä vastaan.
Mitään en osta,
(ellet puoli-ilmaiseksi myy)
mutta rupatella voin. :)
Onhan minulla nyt uusi kapulakin puheluita varten.
Kännykkä jonka hyvyydestä en ole kovinkaan vakuuttunut.
Kyllä se niin vain taitaa olla, että olen HTC-tyttö.
En Nokialaisen, kuten perisuomalaisen kuuluisi.
Sooori. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista