Monen monituisen kerrostaloasumisvuoden (onko tuo edes sana?!)
jälkeen rivitaloon muuttaminen on ollut lähellä täydellisyyttä.
Täydellisyyden multihuipentuma olisi tietenkin omakotitalo, mutta vielä ei ole sen aika..
On rauhaa ja oma piha.
On tilaa temmeltää ja kasvattaa vatsaa kaikkea aina yrteistä kukkiin ja vihanneksiin.
Voi onni!
Olen aiemmin vain haaveillut kyseisestä aktiviteetista,
mutta aivan liian kuuma ja riittämättömän kokoinen tila on ollut esteenä.
Mutta nyt! Voi taivas!
Olen aloittanut viherpeukaloinnin jo talvella.
Pistin niin kukkien kuin yrttienkin siemeniä itämään,
ja tadaa!
Minä onnistuin!
Nyt minulla on hyvin maltillinen (innostukseen nähden) minipuutarha syntymässä ruukuissa.
Taimenet kurkottelevat kohti aurinkoa ja hymy kasvoillani levenee jo kohti korvia...
Kesällä saamme nauttia omista tuoreista aineksista ja katsella kauniita kukkasia.
Tai näin minä ainakin olen kovasti suunnitellut. Ei kait enää mikään voi mennä pieleen?!
Tottahan ne nyt kasvaa, kun ovat noin hyvässä mallissa?
Tai no, onhan aina hallan vaara ja kirvoja sun muita öppiäisiä..
Ainoa mikä ei ole hirmuisen menestyksekkäästi kasvanut on ruukkumansikka.
Oma vika, koska laitoin sen niin myöhään itämään.
En ole kuitenkaan menettänyt toivoani, koska vielä ei olla edes kesäkuussa..
pikkuisilla minitaimenilla on vielä oikein hyvin aikaa kasvaa.
En minä kyllä ihmeitä odota.. voi olla että mansikoiden makuun päästään vasta ensi kesänä,
mutta eipä se haittaa. Kasvatuspuuha on miltei yhtä mieluisaa kuin itse mansikoista nauttiminen.
Näin kesän inhoajana olen hyvin hämmentävässä tilanteessa, kun toisaalta toivon, että olisi kasvatuksilleni suotuisa ilmasto, mutta toisaalta taas toivon, että olisi viime kesän tapaan viileä ilma..
Koskaan ei ole hyvä. ;D
 |
| Viikko sitten itämään laitetut köynnöskukkasiemenet kasvavat hurjaa vauhtia. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista