Kummiviikko

Männä viikko oli kummiviikko.

Viikko jolloin pelattiin useampi erä Muuttuvaa labyrinttiä, käytiin uimassa (tai kummipoika kävi, minä olin vain kannustajana ja lämmitysjoukkoina), heiteltiin vesi-ilmapalloja urakka meiningillä, kerättiin mustikoita takametsästä ja tehtiin niistä piirakka. Ja tietenkin käytiin läheisellä leikkipaikalla kiipeilemässä apinanlailla ja kun se ei riittänyt enää, niin käytiin riehumassa Hoplopissa loput energiat pois. 

Nyt olo on kuin jyrän alle jääneellä. 

Kahdeksanvuotiaalla on aivan järjetön määrä energiaa ja kysymyksiä sen tsiljoona kappaletta.

 Tällä hetkellä huushollissa kaikuu hiljaisuudesta.

Mies on töissä, poika kotonaan. 

Minä näpyttelen koneella. 

Pakko oli pistää Giltsit pyörimään, jotta hiljaisuus ei kävisi korvia vihlovaksi.

Kummius on lahja.

Upea, ihana, rakastettava lahja.

Varsinkin kun niitä omia kullannuppuja ei ole tulossa.

Mutta on se myös rankkaa, ei käy kieltäminen.

Mutta toisaalta, lapset ovat lapsia vain hetken, joten jokaisesta hetkestä on yritettävä nauttia.

Kohta tuo napero on jo teini-ikäinen, liekkö enää silloin haluaa lomillaan tulla kummilaan kylään?

Toivottavasti.

Nyt keräilen hetken voimia, nautin hiljaisuudesta ja rauhasta.

Huomenna tai ylihuomenna viimeistään on pistettävä töppösiin liikettä, koska muutto lähenee.

Tällä viikolla saadaan jo avaimet ja päästään viemään rompetta uuteen kotiin.

Hui sentäs. ;D

 

Siellä menee!

Etsi kuvasta lapsi!