Saikkuilun pelastajat: kirjat

Saikkuilussa on huonot ja hyvät puolet.

Hyviin puoliin kuuluu ehdottomasti se, että on aikaa (ja lupa) nauttia hyvistä kirjoista ja leffoista.
Ensin mainittuja onkin viime aikoina tullut ahmittua ihan kaksin käsin.
Tuntuu (onnekseni), että uusia hyviä kirjoja vain putkahtelee koko ajan eteeni luettavaksi.
En todellakaan valita. Kaukana siitä.


Eilen luin koko päivän Deborah Harknessin Lumottua:

"Jos esivanhempiasi olisi teloitettu noituudesta 1600-luvulla ja vanhempasi murhattu epäselvissä oloissa Afrikassa, pitäisit todennäköisesti yliluonnolliset kykysi tiukasti piilossa. Näin on päättänyt tehdä myös historiantutkija Diana Bishop, joka viimeistelee alkemiaa käsittelevää tutkimustaan Oxfordin yliopistossa. Dianan lisäksi valtaväestöön sulautumista harjoittaa laaja noitien, demonien ja vampyyrien joukko, joiden mielenkiinnon hän herättää löytäessään kadonneeksi luullun vanhan käsikirjoituksen.

Yksi heistä on perinnöllisyystieteilijä Matthew Clairmont, joka siviiliammattinsa lisäksi on 1500-vuotias vampyyri ja intohimoinen darwinisti. Yhdessä he tempautuvat aikarajat ylittävään seikkailuun, johon oman vaaransa tuo kaksikon välinen vetovoima, jota väkevinkään magia ei pysty tukahduttamaan, mutta joka ollaan valmiita tuhoamaan hinnalla millä hyvänsä...

Historian professori Deborah Harknessin esikoisteos on kriitikoiden ilolla tervehtimä aikuisfantasia, joka koukuttaa tarkoilla historiallisilla yksityiskohdillaan, huolellisesti luoduilla henkilöhahmoillaan ja taitavasti rakennetulla tarinalla. Voiman sanat on häpeämättömän romanttinen ja nautinnollisen viihdyttävä teos, jonka kirjoittajanote on tyylikäs ja pitkälle hiottu." Adlibris

Ja voi herttinen sentään kuinka hyvä se olikaan. Oli pakko ahnehtia kirja yhdeltä istumalta.
Välissä tekaisin pikaisesti ruoan, mutta muutenpa koko päivä meni kirjaan uppoutuneena.
Enkä voi sanoa, että aika olisi mennyt jotenkin hukkaan. Päinvastoin.
Nyt odottelen kärsimättömänä, että kirjan toiset osat tulisivat suomennettuina (kirja on ensimmäinen osa trilogiasta).
Polttelee päästä lukemaan kuinka kirjan päähenkilöille käy..
Siihen voi kyllä mennä aikaa, koska nyt on vasta tulossa kirjan toinen osa englanniksi.
Luultavasti on pakko hankkia kyseinen kirja, koska en välttämättä jaksaa odottaa suomennosta..
Suosittelen kirjaa hyvin lämpimästi jokaiselle, joka on kiinnostunut magiasta.

Toinen ehdottomaksi hitiksi noussut kirjatrilogia oli (ja on) Suzanne Collinsin Nälkäpeli.

"Luonnonkatastrofit, kuivuus, myrskyt, tulipalot ja tulvat nielivät suuren osan Pohjois-Amerikasta. Loput hävitti jäljelle jääneestä ruoasta käyty sota. Raunioista syntyi Panem. Sen kansalaiset nousivat kapinaan hallitsijoitaan vastaan, mutta hävisivät taistelun. Rangaistukseksi kehitettiin nälkäpeli.

Pelin säännöt ovat yksinkertaiset. Jokaisen vyöhykkeen on arvottava yksi poika ja tyttö osallistumaan kisaan. Nuoret pakotetaan vaativiin olosuhteisiin luonnonalueelle, jossa heidän on tapettava toisensa. Viimeinen hengissä selviytyjä on voittaja.

Nälkäpeli on vuotuinen tapahtuma ja koko maassa näytettävä tosi-TV-ohjelma. Trilogian ensimmäisessä osassa 16-vuotiaan Katnissin kyvyt joutuvat koetukselle, kun hän ilmoittautuu peliin vapaaehtoiseksi pelastaakseen pikkusiskonsa, jonka epäonneksi arpa lankeaa..." WSOY

Ensimmäisen osan luettuani olin auttamattomasti koukussa.
Onnekseni sarjasta oli jo ilmestynyt loputkin osat, joten en joutunut odottamaan loppuja.
Näppärää. Toisin kuin Lumotun kanssa.

Suzanne Collins, Vihan liekit

”Presidentti Snow’n vierailu. Vyöhykkeet kapinan partaalla. Suora uhkaus Galen tappamisesta ja lisää tulossa. Kaikki rakkaani ovat tuomittuja. Ja kuka tietää, kuinka moni muu joutuu vielä maksamaan minun teoistani? Jos en pysty kääntämään kurssia kiertueen aikana. Tyynnyttämään rauhattomuutta niin, että presidentti lakkaa huolehtimasta. Mutta miten? Todistamalla aukottomasti koko tälle maalle, että rakastan Peeta Mellarkia.

Minä en pysty siihen, minä ajattelen. En ole niin hyvä. Meistä kahdesta Peeta on hyvä, ihminen josta on helppo pitää. Hän saa ihmiset uskomaan mitä tahansa. Minä olen se, joka nipistää suunsa kiinni ja pysyttelee taka-alalla ja antaa hänen hoitaa puhumisen niin pitkälle kuin suinkin. Mutta Peeta ei ole nyt se, jonka on todistettava rakkautensa. Se olen minä.” WSOY

Suzanne Collins, Matkijanärhi

”Olen Katniss Everdeen. Olen seitsemäntoistavuotias. Kotini on Vyöhykkeellä 12, olin mukana Nälkäpelissä. Pääsin pakoon. Capitol vihaa minua. Peeta joutui vangiksi. Hänen uskotaan kuolleen. Todennäköisesti hän onkin kuollut. Luultavasti kuolema on hänelle paras vaihtoehto…

He kaikki haluavat, että asettuisin kunnolla rooliin joka minulle on suunniteltu. Vallankumouksen symboliksi. Matkijanärheksi. Ei riitä, että olen jo aikaisemmin uhmannut Capitolia Nälkäpelissä ja luonut siten ihmisiä yhdistävän tekijän. Minun täytyy nyt ryhtyä oikeaksi johtajaksi, vallankumouksen kasvoiksi, ääneksi ja ruumiillistumaksi. Useimmat vyöhykkeet ovat nyt avoimessa sodassa Capitolia vastaan, ja minun on oltava se, jonka he uskovat johtavan meidät voittoon.” WSOY

Olin kuullut kirjoista, ja jopa lukenut takakannet jo pitkän aikaa sitten, mutta en ollut aiemmin innostunut hankkimaan niitä.
Noh, sitten kun hankin ja sain luettua ensimmäisen kirjan, niin voi jestas sentään.
Se oli menoa se.
Toinen ja kolmas kirja tuli ahmittua sellaisella vauhdilla, että ei muulle elämälle taaskaan jäänyt hirveämmin aikaa.
Kirjat joihin uppoutuu näin eivät voi olla huonoja.
Ja kuinka ihastuttavaa onkaan, että kyseisestä sarjasta on tulossa elokuva.
Kuinka mielenkiintoista!
Arvatkaapa kellä on liput jo hankittu?! :D

Suosittelen Nälkäpeliä jokaiselle. Ihan jokaiselle. Kirjassa on piilotettua romantiikkaa, jännitystä, selviytymistarinoita.. ah ja voih! Lue niin tiedät!

Ennen näitä trilogioita luin paljon kehutun ja mainostetun Emma Donoghuen Huoneen.

"Riipaiseva kertomus viisivuotiaasta Jackista, joka asuu yhdessä, lukitussa huoneessa äitinsä kanssa. Pienen pojan äänellä kerrottu tarina vie mukanaan - vuoroin itkettää, vihastuttaa ja hymyilyttää.

Tarina alkaa Jackin hauskasta viisivuotissyntymäpäivästä, ja vasta vähitellen lukijalle selviää totuus äidin ja pojan elämästä. Äiti on kidnapattu seitsemän vuotta sitten ja on siitä lähtien ollut väkivaltaisen miehen vankina pihavajassa, jossa on tarjolla vain rajallinen määrä ruokaa ja tarvikkeita. Äiti on kuitenkin onnistunut rakentamaan pojalleen täyteläisen elämän, josta ei puutu virikkeitä eikä rakkautta.

Huone, jossa Jack ja Äiti asuvat, on reilut kolme metriä kanttiinsa ja siinä on kattoikkuna ja lukittu ovi. Jack katsoo mielellään televisiota ja tykkää piirroshahmoista, mutta tietää, että mikään ruudulla näkyvä ei ole todellista. Vain hän itse, Äiti ja Huoneessa olevat esineet ovat totta." Adlibris

Ja taaskaan en tullut pettyneeksi. Kaikkea muuta.
Aluksi ajattelin, että onkohan kirja turhan raskas teemaltaan, mutta siinähän se meni.
Kirja ihastutti kertomustavallaan, mutta kosketti syvältä järkyttävällä tarinallaan.
Teema on ahdistava, mutta valitettavasti totisinta totta monelle.
Tarina on kaikesta huolimatta toiveikas ja rakkautta pullollaan.
Kirja ei voi jättää kylmäksi ketään joka sen sivuille lankeaa.
Suosittelen sitä ihan jokaiselle.

Jos sinulla on siellä ruudun toisella puolella hyviä kirjasuosituksia teemoilla magia, olennot (vampyyrit, noidat, ihmissudet..), mennyt aika, rakkaustarinat yms., niin vinkkaa.. aikaa on ja luettavaa tarvitaan.