Ensi viikolla

..menen putkeen.
Makaan aloillani ja toivon, että kuvissa näkyisi jotain, ja toisaalta toivon ettei näkyisi.
Jos vammani näkyy, ei tarvitsisi enää selitellä että en ole luulovammainen.
Että kaikki ne kivut ja oireet on oikean vamman aiheuttamia.

Mutta jos vamma näkyy, niin silloin se voi olla hyvin paha.
Edessä voi olla leikkaus.
Mahdoton leikkaus.
Eihän niskanikamia ja selkärankaa ihan noin vain leikellä.
Edessä voi olla mahdollinen neliraajahalvaus.
Ilman leikkaustakin voi olla halvaantuminen edessä.

Vamma on, mutta kuinka paha, se selviää siis ensi viikolla.
Kauhistuttaa.
Pelottaa.
Ahdistaa.

Mutta vastauksia on saatava.
Ratkaisuja.
Ei elämä näin voi jatkua.

Ihmiselle annetaan niin paljon kestettävää kuin se jaksaa kantaa?
Kohta kyllä menee yli sietorajan.