Monenmoista

Viime viikolla sain kuulla, että vakuutusyhtiö vain puhisee, ehkä jopa naurahtaa, minun maksusitoumushaulleni.
Minä puhisin ja ärisin. Tirautin kyyneleenkin.
Tiesin, että eihän se nyt ensimmäisellä kerralla voi onnistua.
Sehän olisi jo liian helppoa.
Eihän ne vakuutusyhtiöt silloin korvaa, kun olisi oikeasti tarvetta.
Jos taas haet rahaa uuteen kännykkään, kun entinen tippui pönttöön, niin johan heltiää euroja.
Sitten jos kyseessä on toisen henki ja terveys, niin ei, rahaa ei tipu.
Noh, asialle on nyt tehty jotain. Odotellaan mitä sieltä nyt sanotaan..
Pessimistinä voin jo kuvitella niiden reaktion..

Noh, onpahan tässä elämässä ilon aiheitakin.
Sain ensimmäisen ihka oikean freelancertyön.
Sellaisen josta saan oikean palkan.
Ei mitään vaihtomeininkiä, vaan ihan oikeita euroja. Kylmää käteistä. Rahaa.
Minä. Suunnittelijana.
Wau.
Olen intona. Niskakipukin kaikkoaa mielestä hetkeksi.
Wau.

Niin ja apua, olen ihan varmasti keski-ikäistymässä.
Kuuntelen intona Samuli Edelmannia.
Intona? Samuli Edelmannia?
Tämä on jo vakavaa.
Ihan oikeasti.
Töissä alati soiva Groove/Nova, saa mut aivopestyksi.
No, onneksi sentään Samuli eikä joku humppaleidi.
Huh huh.
Pitää varmaan yrittää korjata tilanne kuuntelemalla Mokomaa yötä päivää.
En halua keski-ikäistyä, en halua myöntää että kolmikymppiset kolkuttelee ovella.

Kriisiä pukkaa.