Tavarat asettuvat hiljalleen paikoilleen, taulut löytävät seiniltä paikkansa, koti alkaa muodostua.
Uusi koti. Meidän näköinen. Tai no, ehkä enemmän minun näköinen rimpsuineen ja kynttiläkippoineen.. hupsii. Puolustuksekseni on sanottava, että löytyy seasta myös miehen mieleen olevia elementtejä, asioita ja esineitä. Oikeasti. ;)
Muutto oli raskas. Vaikka valmistelut sujuivatkin hyvin ja saatiin paljon tehtyä ennen varsinaista muuttoa. Silti varsinkin meikäläinen teki aivan liikaa.. sen vuoksi jouduin jälleen minipantakuurille. Olo ei meinannut helpottaa alkuunsa, mutta nyt alkaa tuntumaan jo paremmalta. Rauhallisesti pitää edelleenkin ottaa, mutta sellaista se elämäni nykyään on.. rauhallista.
Muutosta opin sen että kaikki mahdollinen kurottelu on ehdottomasti kielletty, samoin kuin vähänkin painavempien asioiden nostelu. Olen tiennyt nämä asiat, mutta niin ne vain pitää kantapään kautta oppia, että asia menee jakeluun. Pirskati vie. No, nytpähän tiedän. Minä en oikeasti saa tehdä juuri mitään. Se on ollut todella vaikea ymmärtää. Miten nuori ihminen ei voi tehdä mitään vaikka ulkoisesti näyttääkin terveeltä ja kykenevältä? Noh, ulkokuori voi pettää ja tässä tapauksessa pettääkin hyvin pahasti. Sisältä olen muussina, rikki, palasina. En ole ikäisteni kunnossa. En todellakaan.. mutta, se on vain ymmärrettävä ja elettävä sen mukaan. Asiat voisivat olla niin paljon huonommin. Tästä rauhallisesta elämästä on vain osattava nauttia. Ja nautinhan minä. Ainakin silloin kun aivoni antavat kropalleni rauhan.. :P
Elämä on siis vihdoin asettumassa urilleen uudessa kodissa; muuttokivut kaikkoavat ja huusholli alkaa näyttämään kotikoloselta. Pikkuhiljaa voi alkaa nauttia SYKSYSTÄ! <3
Ps. Kuvissa näkyy purnukoiden kehityskaari puhtaista tyhjistä purkeista, kansien maalaamiseen ja lopulta valmiisiin tuotteisiin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista