Olen yrittänyt ottaa rauhallisesti, jotta niska vahvistuisi ja olo paranisi, ja olenkin siinä onnistunut suhteellisen hyvin.
Kirjoihin uppoutuminen on osoittautunut parhaimmaksi tavaksi rauhoittaa eloa ja aivojen ylivilkkautta.
Tällä hetkellä todellisesta maailmasta minut erkaannuttaa Dan Brownin Inferno. Alku on ollut erittäin lupaava; samanlailla imaisee mukaansa kuin muutkin Brownin kirjat.
Viime viikolla rauhallinen elämä koki pienen hurrikaanin, kun sain iloisen kirjeen Kelalta.
Kyllä, Kelalta, luit aivan oikein.
Joskus hekin osaavat yllättää iloisesti.
Pääsen ensi kuussa kuntoutukseen.
Eihän siinä mennytkään kuin kahdeksan ja puoli vuotta, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Odotan kuntoutusjaksoa innolla ja jännityksellä.
Pääsen paneutumaan kunnolla tilanteeseeni ja toivottavasti saan vastauksia mieltä kuohuttaviin ja painaviin asioihin.
Kuntoutuksen ainoa iso miinus on se, että se järjestetään Helsingissä.
Tulen olemaan erossa miehestäni kolme viikkoa ja vapaan viikonlopun jälkeen vielä kaksi viikkoa.
Huhhahhei. Viimeksi niin pitkä ero meillä on ollut miehen armeija aikaan.
Sanoisin, että ikävä tulee olemaa kova, mutta ehkä se tekee meille hyvää.. Olemmehan koko ajan olleet kuin paita ja peppu, joten pieni happirako saattaa tehdä hyvää.
Että sellaista tänne. Rauhallista eloa tai ainakin rauhallisuuteen pyrkivää eloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista