Juuri kun kummiviikosta on jotenkuten selviydytty arjen tasaisemmalle puolen niin edessä on muuttoviikko. Ja miehen ylityöviikko. Ei ole muuten se paras yhdistelmä, mutta näillä mennään.
Viime viikolla pakkailin pikku hiljaa kaikkea kevyttä pientä tilpehööriä, lajittelin turhaa roinaa roskiin ja kierrätykseen. Vajaa vuosi sitten muutettiin Kuopiosta tänne ja vaikka silloin tehtiin hurja selvitystyö romujen ja säilytettävän tavaran välillä, niin silti jotekin on kaappien hyllyille kerääntynyt turha rompe jos toinenkin. Viikonlopun aikana saatiin (tai mies sai, minä olin vain orjapiiskurina vieressä) muutettua pikku Ibunaattorilla tilpehöörit nykyisestä uuteen. Vaikka aina manaillaan automme pienuutta, niin on se silti kumman vetävä tapaus. Sinne saa tungettua tavaraa hämmästyttävän paljon! Hyvä vain, sillä tulevana viikonloppuna ei enää tarvitse muuttaa kuin isoimmat romppeet.. sohva, nojatuoli, sänky, pöydät.. Meinaa olla hieman kolkon oloinen asunto. Viherkasvitkin on suurimmalta osalta roudattu uuteen.
On se vain jännä miten tavarat tekee kodin. Vaikka tietenkin ihminen, jonka kanssa asunnon jaat tekee sen kodiksi, mutta silti. Ja tottakai yksinasujat muodostavat kodin siinä missä parit tai perheelliset, en minä sitä sano, ehei. Sanon vain sen, että olisi siellä tyhjässä asunnossa hankala tuntea oloaan kotoisaksi, jos ei olisi edes sohvaa, sänkyä saatikka kirjoja hyllykaupalla. Vai onko joku erimieltä? Saa olla. ;)
Koin hetkellistä ahdistusta, kun uusi asunto tuntui pieneltä, pimeältä ja levottomalta. Nykyisessä asunnossa on muutama neliö enemmän (ja muutama sata euroa kalliimpi vuorka!), on valoisuutta ja rauhallinen alue. Olen mummoutunut ennen aikojani, kun arvostan ylikaiken omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Vai olenko? Vai olenko vain saanut tarpeekseni kaupungin hälinästä ja kyttäävistä naapureista? Tiiä häntä, mutta aika näyttää millaista uudessa asunnossa on asua. Toivottavasti mukavaa. Ja rauhallista. Naapurin herra on kuulemma reissuhommissa, joten hänestä ei ainakaan hirveämmin pitäisi olla vaivaa. Toisella puolen on varasto, joten luulisi rauhan olevan suhteellisen turvattu..
Viime aikojen, mutta erityisesti viime viikon, musiikkiannista on vastannut Volbeat. Tuo tanskalainen ihanuus, joka saa hymyn korviin ja jalan naputtamaan tahdissa. Sulaa kultaa korville ja mielelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista